The Handmaid's Tale 2-12: tissejä ja likaisten vaatteiden imppausta

Terveyteni vuoksi hoen tarinan varmasti lässähtävän pian, mutta olemme yhä tv-sarjalle ideaalisessa tilanteessa. Diktatuuri pitäisi kaataa joskus, mutta June on niin täyteläisesti selitetty hahmo, että tahdon kokea kunkin askeleen hitaasti. Synnytettyään hän on lypsykone, joka käytännön syistä saa ja joutuu viettämään aikaa parin metrin päässä lapsestaan. Elisabeth Mossin ihana krottikalanaama muistuttaa tunteiden sinfoniasta suvantovaiheissakin, joten jakso on rikasta tv:tä, eikä esim. "kuin kirjan luku".

June tyytyy fantasioimaan, mutta unelmat saavat autokuskin emännän karkaamaan, mikä johtaa teloitukseen. June ensin pyöräyttää silmiä Romeo & Julia -urpoilulle, mutta kaulan liikahdus, sieraimen värähdys ja silmien puristus ovat enemmän kuin muiden hysteria. Hänen emäntänsä tunteiden tennistä on vaikeampi seurata, ja se on kyyninen veikkaus, että emännän empaattisuus vain alustaa kauden päätöksen synkkyyttä.

Toisinaan palaava ja yleensä saman tien unohtuva orjatar saa b-juonessa uuden isännän, joka yleisen, eksentrisen uhkaavuuden ohella saattaa olla tärkeä tekijä. Ainakin se on selkein vihje jatkosta.

En menisi kuvailemaan häiriintyneeksi sitä, kun oikea äiti imppaa vauvanvaatteita samalla kun sijaisäiti harrastaa näytöksenomaista imetystä, koska elämässäkin riittää erikoisia tilanteita ja tunteita, mutta tähän otsikkoon kuitenkin syyllistyin.


Keskiarvo 22 jakson jälkeen:


< Jakso 2-11 --- Jakso 2-13 >

Katsottu: HBO Nordic