What We Do in the Shadows: vampyyrien roskapostikriisi ja neitsyiden vastaisku

Normaalit ihmiset ovat hauskempia vieraita kuin hirviöt, joten kuvailen heitä normaaleiksi, enkä plösöiksi junteiksi niin kuin yleensä. Kulttuurieroista irtoaa läppää vampyyrien osallistuessa potkupalloiltaan. Vieraanvaraiset tavikset suhtautuvat mutkattomasti "eurooppalaisiin" naapureihin, vaikka yksi vampyyri terrorisoi höppänää mummoa ja loput käyvät "yhdessä paskalla" juoniessaan muuta.

Jatkan sen hokemista, etteivät jaksot kaipaa nopeita leikkauksia, eivätkä varsinkaan b-juonia, mutta mitä tulee silppumaisiin sivupörähdyksiin, se on taidetta, kun vampyyrinmetsästäjien jälkeläinen Guillermo päättää jatkaa vampyyrien palvelemista, mutta uhrattavia neitsyitä etsiessään hän törmääkin vampyyrinmetsästäjien klubiin (roolipelinörtteihin). Vain pari jaksoa on tehnyt 20 minuutilla enemmän.

Neljäs jakso on miellyttävä jatkaessaan nörttiklubijuonta, sitoessaan sen löyhästi uusimpaan väärinkäsitykseen ja viitatessaan pariin aiempaan juttuun. Jatkuvuus ei silti muutu vahvuudeksi. Guillermon matka on kiinnostava, mutta nörttien hyökkäys kummitustaloon on antikliimaksi, kun he vaikuttivat olevan matkalla tuttujen vampyyrien luo. Naamani venyi sille, kun sähköpostiviestin valmiiksi säikäyttämät vampyyrit huomasivat lähettäjän olevan mailer-daemon. Niin väsynyttä, niin tätä sarjaa.

Keskiarvo näille jaksoille:


Keskiarvo 14 jakson jälkeen:


< Jaksot 2-1 ja 2-2 --- Jaksot 2-5 ja 2-6 >

Katsottu: HBO Nordic