Westworld 3-4: Ed Harris ansaitsi tämän jo Truman Show'n johdosta

Oletin 2. jakson töksähtävän lopun olevan kolmiulotteista shakkia. Tämän jakson alku on niin levoton, että uskoni kauteen rakoili ensi kertaa ja sitten se loppu vahvistetaan töksähtäväksi. Maeve epäilee olevansa simulaatiossa, mutta ei hän ole. Uusi juonija Serac muistelee lapsuuttaan, joten hän ei ole tekoäly, ja hän selittää mutkattomasti b-henkisen terminator vastaan terminator -juonensa. Doloresin päässä on dataa hänen ja Maeven tarpeisiin.

Ensimmäinen terminatormatsi tapahtuu pornahtavissa Eyes Wide Shut -bileissä Doloresin ja Matt Damonin pikkuveli -robotin välillä. Juuri nyt Doloresin juonet eivät ole yrityskaappausta kummempia. Kaikki on mahdollista, mutta vaikka sarja valmistautuisi yllättämään, ei ole ideaalista hämätä jännärikliseillä ja HBO:n pehmopornotuottajan keltaisia lappuja kunnioittamalla.

Viihdettä viuhahdus, paukahdus & vihjaus ovat, mutta kun ainoa iso askel on totuus Doloresin tiimistä, karismaattiset näyttelijät ovat jakson onni. Ed Harris palaa osana yrityskaappausjuonta ja sekoillakseen, ettei hän enää tiedä, onko mikään totta: hahmoa en osannut kaivata, mutta Harris on Harris. Aaron Paulin himo osallistua Doloresin juoniin tuntuu hitusen hätiköidyltä, mutta Paul on Paul, ja niin edelleen.

Seracin uhkaus on ehtaa Westworldia: ihmiset keksivät Taivaan ja Helvetin kontrollin vuoksi - mutta robotin kuolematon digitaalinen mieli voidaan lähettää ikuisuudeksi "Taivaaseen" tai "Helvettiin". Toisin sanoen Taivas ja Helvetti ovat yhtä helppotajuisia scifikonsepteja kuin olennon luominen omaksi kuvakseen. Harris on vähintäänkin kiirastulessa.


Keskiarvo 24 jakson jälkeen:


< Jakso 3-3 --- Jakso 3-5 >

Katsottu: HBO Nordic