Star Trek: Picard 1-9: kaltaiseni tappavat teidät kohta, mutta pliis älä paina tätä nappia, jolla tuhoat meidät

Pieni koiratappelu robottien planeetan tuntumassa keskeytyy, kun myös borgien kuutio putkahtaa paikalle ja sitten jättikukat pakottavat alukset laskeutumaan. En aikanaan osannut hypistellä kaukosäätimiä ajattelematta avaruusaluksia, joten aloitus vangitsi huomion. Odotan silti, että kuutiolla tehdään jotakin. Roistot notkuivat siellä, tyhjästä putkahteleva Seven of Nine valtasi sen helposti ja nyt Seven sitten kyyditsi nuija-ninjan muiden sankareiden luo, mutta mikään tämä ei ole olennaista tänään.

"Robottien planeetta" tiivistettynä: Playboy-kartanon takapihalla harrastetaan kehomaalausta. Roistoja motivoiva maailmanlopun visio selitetään, kun robotti onkii sen petturijäsenen päästä ja kääntää sen selkokielelle. On vanha synteettinen kansa, joka auttaa, jos ja kun biologiset kansat kääntyvät robotteja vastaan. Siinä on pelkäämistä, mutta mitä kaikki pelkäsivät ennen tätä selvennystä? Voi ei, välähdyksiä liikkuvasta laavasta ja puolikas lause roboteista - nyt teen itsarin, sulkeudun mielisairaalaan tai murhaan kodinkoneetkin?

Picard toi tiedon lähestyvästä uhasta, joten toki robotit kiinnostuvat "muinaisen, piikikkään heavy metal -aluksen" (se on kliseisiin pohjautuva veikkaukseni muinaisen kansan ilmeestä) kutsumisesta hätiin, vaikka hätäapu tuhoaisi kaiken biologisen elämän. Picardin diplomatia epäonnistuu. Nipotettavaa riittää ja rytmiongelmia esiintyy, mutta pääjuonen selkeytyminen ja keskeisten hahmojen kehittyvä kemia jättävät myönteisiin, odottaviin tunnelmiin. Kauden päätösjaksolla on potentiaalia olla vahva. Toivon, että se kirjoitettiin ennen muuta kautta.


Keskiarvo 9 jakson jälkeen:


< Jakso 1-8 --- Jakso 1-10 >

Katsottu: Amazon Prime Video