Star Trek: Picard 1-4: herra nunnaninja on syntynyt päättämään elämiä

Yritettyäni muistaa, mikä on "Candor", tajusin ajattelevani DC:n pullokaupunkia. Ehkä sarja selittää aina olennaisen, eikä esim. se selitystä edes tarvitse, että ninjanunnat harrastavat absoluuttista, tunnepohjaista rehellisyyttä, sillä kysehän on nalkuttamisesta. Suoruuden konsepti alleviivataan, koska Tähtiliitosta erotessaan Picard tavallaan jätti hommat kesken ja nyt hän joutuu kohtaamaan romulaanien slummiutuneen pakolaiskulttuurin itsetietoisesti ja pahoitellen.

Jakso on kunnon hömppää. On teemoja ja viihdearvo saa sivuuttamaan pienen kompastelun. Avaruuteen laukaistun Picardin väliaikatavoite on videopelimäinen: taikamoottoreilla ampaistaan toiselle puolelle galaksia, jotta Picard voi värvätä miespuolisen ninjanunnan lähitaistelijaksi. Takauma selventää, kuinka Picard tuntee nunnat, ja oletan rennosti, eli ihan ilman Wikiä, että hahmot ovat uusia.

Borgien kuutiossa Datan tytär ei tiedä hämyisestä kohtalostaan, vaan luistelee romanttisesti itseään manipuloivan partahipsterin kanssa. Hipsteri on kehittänyt aitoja tunteita, joten totuuden paljastumisessa tulee sitten olemaan samaa draamaa kuin aina. Luistelu on yksi hetki, joka herätti pienen "häh"-reaktion ja lopun avaruustaistelu on toinen, sillä kohtaukset ovat luonteeltaan huipentumia, eikä alustus ole aukotonta. Yhtä kaikki nunnamiesninja, tuikkusäteet ja kriisitilanteessa "jakautuva" ja espanjaa suoltava kapteeni ovat jännäkivaa. Sekin sävähdytti, kun yksi luvatuista veteraaneista putkahti hätiin tyhjästä kuin galaksi olisi tuppukylä, joka galaksi yleensäkin on.


Keskiarvo 4 jakson jälkeen:


< Jakso 1-3 --- Jakso 1-5 >

Katsottu: Amazon Prime Video