Locke & Key 1-2: hengiltä pano & ratkaisu lukkiutuneisiin niskoihin

Eilinen tiivistettynä: juonikuvaus taika-avaimista kiehtoi enemmän kuin toteutus. Useamman sarjan seuranta on kesken, mutta päätin kehittää tästä muistijäljen, turhaan. Yksi tapahtumapaikka on amerikkalainen sisäoppilaitos, joka on uskottava kuin Sex Educationin jenkkimaustettu brittikoulu. Kumpikaan sarja ei ole dramaattinen, mutta tuumin sen olevan keskitasoa isompi intiimiongelma, kun nainen raiskaa miehen hengiltä (vapautunut kaivomuija kuristaa petikumppanin pitäessään hauskaa).

Oudoksuin sitä, kuinka nopeasti vanhemmat sisarukset hyväksyivät taikuuden. Se, että kulma nousee, ennen kuin on palattava arkeen, on ennalta hyväksytty klisee, koulutuksen ja sosiaalisuuden ollessa monille tärkeitä. Tasapainon vuoksi pikkuveli suvaitsee olla kiinnostunut maailmankaikkeuden mysteereistä. Heh, lapset.

Pentu miettii, minne uusi avain käy. Lukkosepän niskassa on reikä, jonne pentu kysymättä koettaa työntää avaimen. Ehkä kyse on pienistä makuasioista, mutta tällaisissa kohtauksissa hahmolla tuntuu olevan niin olematon sisäinen maailma, että koen kirjoittajan luovan fiktiota muun fiktion pohjalta. Itse kunkin lapsuusmuistot ovat korruptoituneita, mutta jotakin käyttökelpoista, ei-konemaista päästä pitäisi löytyä. Ja tämä on empiiristä tietoa: siinä, kun yläkoulun kiiltokuvateinit väsäävät amatöörielokuvaa, on 100% Hollywoodia ja 0% teiniä.

Leffa ja monikin kohtaus kytkeytyy Locken perheen traumaan, jonka sirpaleinen paljastelu jatkuu. Olisi hitusen kypsempää aloittaa sarja tärkeällä tragedialla (Dragon Ball Z -itsemurhan sijaan) ja olettaa, että katsojalla on muistijälkiä aiemmasta, kun hahmoja surettaa. Useimmat sekunnit ovat siedettäviä, mutta on vaikea löytää kiitoksen kohdetta. Niskalukko muuttaa kaiken - ehkä ensi kerralla.


Keskiarvo 2 jakson jälkeen:


< Jakso 1-1 --- Jakso 1-3 >

Katsottu: Netflix