BoJack Horseman loppuu 8/8: onko elämää liimatehtaan jälkeen?

Ostan kaiken, mitä toiseksi viimeinen jakso myy. Huomio on BoJackissa. Jakso on unta, joten kankeahkolla kuvastolla on sauma osoittaa venyvänsä kaikkeen. BoJack uneksii kuolleista lähimmäisistään ja esikuvistaan tietäen uneksivansa, joten hän saa jatkaa sarkastisena ja hieman pöllähtäneenä itsenään, vaikka sielun ristiriidat elävöityvät.

Kun selvisi, että hänkin on kuolemassa - ja alkutekstien mukaisesti uppoamassa uima-altaaseen -, tunsin jälleen vuosien painon. Se on yleinen ajatus, jota on silti lähes pakko pitää tabuna, että kärsivän lähimmäisen kuolema olisi helpotus kaikille. Toivoin viimeksi, että BoJack ohjaa oman Hacksaw Ridgensä, mutta jos hän aikoo vain dokata ja vihata itseään, ehkä sarjan pitäisi päättyä tähän, byää-hyhä-hähihää(snorf). Halu elää pihahtaa, kun kuoleman limaiset lonkerot hiipivät Studio Ghiblin tyyliin...

Eikä BoJack kuollut. Sanomalehtiotsikkoja!

Myös viimeinen jakso on hallittu ja liikuttava, mutta siirtymä tunnelmista toisiin on kankea ja laajennan kritiikin koskemaan koko kautta. Kausi on laadukkaiden ja keskinkertaisten palastensa summa, eikä enempää.

BoJack keskustelee kolmen keskeisimmän sivuhahmon kanssa, elämän ristiriitaisuuden näkyessä ja suhteiden jännitteiden muistuessa mieleen. Paljon on tapahtunut ja paljon voi tapahtua, kun alkoholisti yrittää elää, loppu. Se olisi ollut haastavan realistista ja spesifististä, jos BoJack olisi kuollut, ja se on sympaattisen realistista ja yleispätevää, kun kaikki jää auki.

Olin jo varma, että toistan suosikkirepliikkini lopuksi, ja viimeinen jakso vaatiikin sitä. "Eräänä päivänä huomaat, että kaikki rakastavat sinua, mutta kukaan ei pidä sinusta. Ja se on yksinäisin tunne maailmassa." Mielipalatsissani kiikkuu jatkossakin BoJackin kuva ja tämä on sen keskeisin merkitys.

Keskiarvo näille jaksoille:


Keskiarvo 6. kaudelle:


< Jaksot 13-14

Katsottu: Netflix