BoJack Horseman loppuu 5/8: jos hevonenkin oppii raittiiksi, meille muille jää enemmän

Tauon jälkeen: oi jee, BoJackin päätös olla värjäämättä harjaa on sympaattinen. Sitten muistin taas, että sarjaa kannattaa katsoa väkisin ja paljon, koska sarkasmi ei ole sympaattista ennen kokonaisuuden avautumista. BoJack opettaa näyttelemistä hölmöille opiskelijoille, joita näyttelevät näyttelijät, joten annetaan tälle palkintoja sisäpiirinerokkuudesta, hurraa. Kun opiskelijat tunkeutuivat törttöilemään BoJackin AA-kerhoon, muistin sen olevan sympaattista, että BoJack jaksaa arjen harmautta ja stressiä selvin päin.

Ai juu: Hollyhock, jolla on 8 sukunimeä kahdeksasta adoptioisästä johtuen, tosiaan on BoJackin sisko, eikä tytär, vaikka käytännön tasolla he yrittävät muodostaa myöhäisen suhteen kuin hulttioisä ja tytär. Yritys etenee realistisen nihkeästi. Sympaattista. Miksi kohtausten välissä nähdään kissan piikkisikavauva psykologisessa testissä, jossa vaahtokarkkia ei saa syödä, mutta lapsenvahti syö sen ja tekee laboratoriossa uuden? Päässäni alkoi soida Catsin soundtrack, kuten on käynyt leffan jälkeen, kun kaipaan lohtua ja pakoa. Absoluuttinen hölynpöly selvästikin kelpaa, kunhan saan siitä otteen.

Tuon kirjoitettuani vilkaisin, ehdinkö tilata pizzan, ja sitten jakso 10 käsitteli kirjoittajaa, jonka mieli harhailee ja rasvaprosentti kasvaa. Ehkä sarja on yliluonnollisen nerokas. Mielialalääkitys pitää Dianen käynnissä, mutta hänen kirjansa hänen traumoistaan etenee lauseen vuosivauhtia ja hän on niin tuhdissa kunnossa, että se pitää erikseen sanoa, ettei paine rinnassa johdu laajentuneista tisseistä. Mielenkiintoista, miten ne epämääräisen erityyliset sivuraiteetkin menevät täydestä, kun pääjuoni on näin samaistuttava. Jakso on tavallista parempi töherrysmäisine visuaalisine tyylikokeiluineen, tai ihan sama. Vielä ehtii hakea kaljaakin.

Keskiarvo näille jaksoille:


Keskiarvo 6. kaudelle:


< Jaksot 7-8 --- Jaksot 11-12 >

Katsottu: Netflix