Servant 1-3 ja 1-4: kutkuttavimmat sarjat on luotu jätettäviksi kesken

Kun saan potkut, alan käyttäytyä loogisesti. Aikuinen voi lopettaa Servantin ja Watchmenin tasoisten huikeiden vihjailujen seuraamisen ensimmäisen epäkohdan jälkeen ja fantasioida, että loppusarja takuulla tykittää.

Epäkohta: yksityisetsivä ja apukokki moikkaavat. Se toimii, mutta oli vahvempaa, kun minimaalisuudesta tehtiin ominaisuus. Pitkä kauhutarina tarvitsee uhreja ja epäiltyjä, mutta ei tänään. Kun pääkokki sekä ihmettelee makuaistin menetystä että seuraa "Skypestä" lankoa, joka yrittää ratkaista lapsenvahdin salaisuuden, kumpikin voisi olla yksin. Siinäkään ei apukokkia tarvita, kun lapsenvahti ensin järkyttyy ankeriaan nylkemisestä, mutta lämpenee idealle.

Laatu ei ole kiinni pienistä, mutta hienostuneisuuden arvostaminen muuttuu käsikirjoituksen oikolukemiseksi, kun nuppini saa liikaa vapaa-aikaa. Hyvästä rytmistä huolimatta se ei ole tehokkuutta, kun tarina yhä verryttelee kahden tunnin jälkeen. Kokkiäijän eristyneisyys edistyy, mutta ilman jytkyä. Hän ei ole ensimmäinen, joka keksii hummerijäätelön, mutta asiayhteys vihjaa, ettei myöskään piilokamera ja tuhannen taalan viinien imeminen ilman makuaistia ole kestävää kehitystä.

Kokki on töykeä itsesuojelun varjolla, mutta hän alkaa miettiä, onko lapsenvahti vain tyttöparka, joka yrittää löytää kodin lapselleen. Myös pariskunnan seksuaaliselle turhautumiselle tarjotaan selitys. Jännitteet hiipuvat, eikä maininta tytön ja emännän historiasta täytä aukkoa heti. Lapsenlikka on saattanut varastaa identiteetin kuolleelta, mutta jotakin sellaista hän on minimissään (en yllättyisi, jos hän olisi kuollut) ja jännittävintä on se, miten muut sekoilevat hänen ympärillään.


Keskiarvo 4 jakson jälkeen:


< Jakso 1-2 --- Jaksot 1-5 ja 1-6 >

Katsottu: Apple TV+, iPadilla