The Witcher 1-2: Notre Damen kellonsoittaja Yennefer

Yennefer-noita on sarjan tarvitsema koukku. Debyyttiin suhtaudun ristiriitaisesti, sillä hän pirstaloi kerronnan kolmanteenkin suuntaan, mikä on tikari sieluun, kun vuosi on mennyt poukkoiluja sietäessä. Yenni on aiemman käsitykseni mukaan seksikäs femme fatale, mutta hän aloittaa hyljeksittynä someniskana. Hän on Hollywood-ruma, eli keskimääräisille kaksilahkeisille kelpaisi ilman paperipussia (päähän) saati kahta (yrjölle), mutta mielipaha välittyy moitteetta hänen kiikkuessaan yksinäisenä itsemurhan partaalla kylmässä maailmassa.

Noidan ura starttailee, kun hänen vahinkoteleporttinsa huomataan. Sehän on "luku", kun hahmo etenee sikalasta noitakouluun ja vaikuttaa löytävän poikaystävän - mutta jaksosta tämä on vasta kolmannes. Samaan aikaan pakoileva prinsessa Ciri joutuu pohtimaan kehen luottaa ja nimihenkilö Geralt saa riesakseen trubaduurin ja päätyy koottujen fantasiakliseiden vangiksi. Pukkimiestehosteet ovat jotakin 60-luvun sci-fin ja modernien pornoparodioiden väliltä, joten mielessä kävi, paloivatko rahat pilottijaksoon.

Haltiat ovat taas ihmisten sortamaa alkuperäiskansaa, mutta syrjitty on Geraltkin, joten hän saa sanoa, että älkää jaksako ruikuttaa, vaan eläkää kauan ja menestykää mahdollisuuksien rajoissa. Geralt vakiintuu seuraamisen väärtiksi pyrkiessään välttämään konflikteja ja ajattelevien otusten tappamista, ja jakso esittää hupaisan biisinkin legendaarista äijämäisyyttä pehmentämään. Yksinkertaisella ja yleisellä tasolla toivon, että tv-jaksot noudattaisivat kirjojen lukujen rajaussääntöjä.


Keskiarvo 2 jakson jälkeen:


< Jakso 1-1 --- Jakso 1-3 >

Katsottu: Netflix