His Dark Materials 1-7: karhujen Mortal Kombat ja toppausta takissa

Lämpenen sarjalle päinvastoin kuin Watchmenin tapauksessa, mutta eritoten kankea editointi ja budjettiongelmat pitävät jakson b-henkisenä nautintona. Lyra tippui kuumailmapallosta. Oletin noidan pelastavan hänet nyt, mutta Lyra herääkin kallioiden juurelta, ikään kuin hän olisi tippunut rotkoon. Myöhemmin kuulemme pallon pudonneen kohtausten välissä ja myös animaatioelukoiden osuuksista puuttuu siirtymävaiheita.

Se on kumma yhtäläisyys Disneyn Viidakkokirjaan, kun karhun kanssa hengaillut Lyra päätyy ihmiseksi tahtovan eläinkuninkaan vangiksi kiviseen temppeliin. Synkkyyden keskellä ei aina muistu, että alkuperäiset kirjat löytyvät lastenosastolta (joskus), mutta sehän on sympaattista, kun Lyra puijaa olevansa karhun sielueläin ja näin pelastaa itsensä (saaden aikaan karhujen verisen taistelun kuolemaan). Videopelimäisesti Lyran karhu jatkaa ratsuna, vaikka hän tulee voittaneeksi valtakuntansa takaisin sivuseikkailussaan.

Upea pahis Ruth Wilson seisoo tänään tönkkösuorana toppatakissa; uskoakseni se lipsuu jo rakkauden eli yhteisen asuntolainan jne. puolelle, kun kulmani nousivat, koska käsien ja uuman väliin jäi hitusen tyhjää tilaa. En muista, onko myös Lyran isä James McAvoy paha, mutta äijä hieman vaikuttaa siltä säikähtäessään Lyraa ja sitten innostuessaan buhu-huhä-hää-tyyliin, kun hän huomaa, että ovesta tuli toinenkin pentu. Eh?

Tuo tuntui luvulta. En inhonnut sitä, että puolet jaksosta vietetään taas todellisessa todellisuudessa, mutta onhan se kama kuin eduskunnan täysistunto Harry Potterin keskellä: uhkaavaa toki, mutta ei fantasiaa.


Keskiarvo 7 jakson jälkeen:


< Jakso 1-6 --- Jakso 1-8 >

Katsottu: HBO Nordic