Watchmen 1-9: paska reissu, mutta tulipahan tehtyä

Damon Lindelof lupaa tämän olevan tässä. Lupaus itsenäisestä kaudesta auttoi nauttimaan vihjailusta ja olen kiitollinen saadessani tuomita kauden paskaksi tänään. Jos tämä ei olisi tässä, "potentiaalia" pitäisi varovaisesti arvostaa.

Rasismi on tärkein teema. Puolijumalan syöminen on tärkein juoni. Teeman ja juonen yhteinen huipentuma on se, kun rasistit aikovat syödä puolijumalan tehdäkseen Amerikasta mahtavan taas (viittaukset Trump-aikaan väännetään rautalangasta). Rasistit ovat epäloogisia idiootteja, joten miten he onnistuvat siinä, missä älyköt eivät?

Älykkö ilmoittaa ohimennen, että hän tarvitsi rasisteja, vaikkei hän noin muuten liity rasismijuoneen. Puolijumala antautui rasisteille huvikseen, mutta älykölle hän ei olisi pyllistänyt, koska titityy. Se rasisteista. Nyt älykkö syö puolijumalan. Viittaa, jos koet yli satavuotiaan rasistisen järjestön pelkistämisen hämäykseksi perustelevan sen, miksi sarja alkoi historiallisella rasismilla ja käytti jakson sen selittämiseen, mitä aloituksen poika koki nuorena miehenä.

Se heppu on nyt vanhus, jolla ei ole roolia huipennuksessa. Päähenkilö on paikalla ilman aktiivista roolia. Sekä päärasistin että älykön ylimielisyys on myyty, mutta kumpikin on surkea roisto 9 tunnin tarinassa, jossa heitä hädintuskin nähtiin. Kumpikin olisi voinut unohtua muiden asioiden tavoin, jos loppuun olisi arvottu muuta. Oletin, että idioottimaiset muistopillerit ja hypnoositaskulamppu johtavat johonkin, mutta puolet soopasta unohtuu.

Sarjakuvan lukemisesta on tovi, mutta tunnen sen olevan perustavanlaatuinen virhe, kun Tohtori Manhattan nostetaan pääasiaksi. Leffa teki saman, jos loogisemmin. Tv-sarja ei selitä, miksi miljardöörineron on helpompaa käyttää vuosikymmeniä Manhattanin mehustukseen kuin toistaa koe, joka Manhattanin loi. Satulogiikka on sallittua, jos kerrot sadun, mutta roiston osaaminen, motiivit ja persoonallisuus sotkettiin vaivalla, koska Lindelof uskoo fundamentalistisesti, ettei edes tarinankertojan pidä ymmärtää tarinoitaan.

Jankutan, että Lindelof siteeraa Raamattua ideoiden loppuessa. Kun Tohtori Manhattan kuolee, kuten hän itse ennusti, taustalla riippuu Jeesus. Yllätyskäänne: Manhattanin telekineettinen kokkeli oli viimeinen ehtoollinen! Jos imet munaa ja uskoa löytyy hiekanjyvän verran, voit siirtää vuoria, mutta et vahvistetusti! Käytännön toteutus sivuuttaa tyystin marttyyrikuolemien historiallisen merkityksen (vaikka sarjan mukaan Rorschach on marttyyri rasisteille) puhumattakaan Jeesuksen uhrauksen teologisesta merkityksestä. Jeesus-symboliikka ansaitsee vain sanat mitä & vittua.

Loppu on mahalasku täsmälleen samassa hengessä kuin Lostin viimeiset kaudet, mutta annan Lindelofille anteeksi, sillä hän ei tiedä, mitä hän on tekemässä.


Jaksojen keskiarvo on käypä arvosana kaudelle, silti. Eräät vuoden muikeimmista vihjailukohtauksista löytyvät alkupuolelta ja ne pärisyttivät, vaikka todistettavasti aavistin, ettei Lindelof osaa muuta.


< Jakso 1-8

Katsottu: HBO