The Handmaid's Tale 2-8: akka kehtaa tehdä akkojen hommat uroksen tehokkuudella

Hiiret tanssivat pöydällä kollin mourutessa sairaalassa. Isäntä jätti vaimolle paperitöitä, joten muija luulee liikoja, eli taantuu ämmäksi, johon - no - isäntä rakastui ja jonka kanssa isäntä uuden maailman loi. Emäntä saa piiskaa käskyä rikottuaan. Se on kohahduttavaa eritoten kerronnan hitauden ansiosta. Tekopyhiä eli omiakin sääntöjään kiertäviä roistoja ovat nämä molemmat, mutta nyt isäntä suorittaa ylimääräisen seiväshypyn sovinismiin, emännän hiljaisen kapinan saadessa polttoainetta.

Emäntä kehtasi pistää naistohtorin töihin, kun eräs vauva oli kuolemassa. Emäntä saa syyttää remmistä itseään, mutta jos hän syyttää, onko hän orjattarien liittolainen? Kuskiäijä on olevinaan moinen, mutta jakso siirtyy remmikohtauksesta siihen, kun kuski uhkailee teinivaimoaan eli käyttää väkivaltaa säikähdettyään, että vehkeily paljastuu. Vehkeet pois tämmöisiltä!

Remmiä suurempi nöyryytys lienee se, että June, jota emäntä on mäiskinyt, vaikuttaa myötätuntoiselta. Sopuisat ja eripuraiset sävelet ovat pimpahtaneet tämän tuosta, mutta jos suunnan tahtoo ymmärtää, niin jakso kyllä mainitsee, että tässä seurataan kuukausia, eikä päiviä. Junen monet aivoitukset ovat esillä, joten ehkä kullakin on funktio. June on mm. Aliens-tyttö (jos tytärtä ei muuten pelasta, niin teippaamalla konekiväärin ja liekinheittimen yhteen?) ja toisaalta hän on neuroottinen kohtalotovereiden reaktioita kohtaan auttaessaan emäntää. Hermoromahdustakaan ei ole unohdettu siitä päätellen, että isännälle pokkuroinut June siirtyy pirullisesta hymystä epätoivoon.

Se ei ole raskasta sci-fiä tai feminismiä, kun vauva on vähällä kuolla rakkauden puutteeseen myös hameväen ylimmän asiantuntijan mukaan, mutta tunteellinen puoli menee täydestä. Jakso ei hukkaa aikaa takaumiin tai muihin aromivahventeisiin, vaan pysyy olennaisessa.


Keskiarvo 18 jakson jälkeen:


< Jakso 2-7 --- Jakso 2-9 >

Katsottu: HBO Nordic