Dark Crystal 1-10: huijauksesta ja kliseistä huolimatta vuoden tyydyttävin lopputaistelu

Kausi päättyy mätkintään. Frankensteinin hämähäkillä ei ole väliä vielä, eikä taivassäde kutsunut kokoon montaa tonttua ajoissa. Jos kauden alun villeimmät toimintakohtaukset saivatkin odottamaan alati eeppisempää liike-energiaa, on myös parin piipertävän tontun ja nilkuttavien läskien pulujen yritys sotia ilahduttavan persoonallista ja yhä visuaalisesti mestarillista. Panokset ovat tuntuvia ja pienet käänteet kohahduttavia niin tappelussa kuin palatsissa, jossa poloiset rutkuperunat yrittävät kapinoida.

Kun Gandalf on perinteikkäästi pelastanut taistelun hevosmiehillä viime tingassa, on lyhyemmän animevaiheen vuoro. Pulukeisari latasi patteriin pahuutta ennen lähtöä, mutta tonttukeiju Deet sai pyhältä puulta omat voimansa, joten hänestä tulee 4. asteen supersaiyanlainen ja pientä discojorausta myöhemmin pulut pötkivät pakoon! Pässimummo heräsi henkiin väliajalla, kuten oli selvää. Jee!

Jepujee. Toteutus on kymmenkertaisesti loisteliaampaa kuin kerronta, mutta kerrontakin saa nyökkäyksen. Kausi vapautti tonttuklaanit harhoista ja puluja on nöyryytetty niin, että heidän on viriteltävä muuta. Sieluun ei jää aukkoa, jos Netflix lopettaa sarjan, mutta ajattelin innostua, jos jatkoa tulee. Suuri voima muuttaa Deetin standardienmukaisella mystisellä tavalla, joka voi tarkoittaa mitä tahansa: hän katoaa yksin pöheikköön. Välitän hänestä, joten hänen kohtalonsa voi olla iso koukku, mutta valmistaudun myös vaihtoehtoiseen ajatukseen, jossa sankarin vaipuminen unholaan alakuloisissa merkeissä on klassista kerrontaa.


Keskiarvo 10 jakson jälkeen:


< Jakso 1-9

Katsottu: Netflix