His Dark Materials 1-2: hirveä ämmä saa aina kiinnostuskäyrän nousuun

Yritetään uudestaan. Nuori Lyra lähti Päivi Räsäsen tai ennemminkin Milla Magian avustajaksi (Ruth Wilsonin viekas hymy on niin leveä, että siihen tilalle kuvittelee helposti nokan), joten nyt Lyra tutustuu uusiin asioihin katsojan tahtiin. Hyvä. Orpotyttö saa pramean huoneen - minkä merkitys avautuisi paremmin, jos Lyran arki olisi elävöitetty. Ja hyi, hänen ilmeettömänä piipertävä sielurottansa yhä vaikuttaa enemmän Leijonakuninkaalta (2019) kuin Leijonakuninkaalta (1994)!

Pitäisi lopettaa muistiinpanojen laatiminen heti ensimmäisen 2 minuutin jälkeen (teen niin neuroottisina päivinä). 53 minuuttia myöhemmin:

Lyrasta saa otteen. Fiksu likka ei ole useiden fantasioiden lapsinero, vaan Millan yrittäessä koulia hänet kaltaisekseen, Lyra niskuroi ja puijaa uskottavan kakaramaisesti tietämättä täsmälleen, mitä hän haluaa. Tasoja on Millallakin, joka on osa pahuusjuonta, vaikka hän vaikuttaa inhimillisemmältä kuin käärmeitä ja kärpäsiä sielueläiminä pitävät paavalit. Ylpeä daami ei ole ylpeä siitä, kun hänellä kilahtaa ja hän pistää sielueläimet painimaan, mikä vastaa Lyran tukistusta. Potentiaalia on jo suorituksissa.

Yleisellä tasolla uskon selittelyn tarpeellisuuteen enemmän kuin Watchmen-sarjan tapauksessa (koska pohjana toimii romaanitrilogia), mutta Watchmen tekee selittelystä ja vihjailusta taidetta eli pääasian, tämän sarjan tuoksahtaessa tunkkaiselta, kun jäykät herrasmiehet ja kuppaiset puliukot sönköttävät tahoillaan Lyra-kohtausten välissä. Googletettu tieto: kirjat eivät aloittaneet muiden universumien selittämistä näin varhain.

Lyra tahtoisi etsiä kaveriaan ja kun Milla Magian luonne valkenee, hän ottaa vastuuta ja karkaa, joten ehkä tasapaino tätä myöten löytyy. Lyran ja kaverin luonnosteltu suhde on ongelma. Sen olisi pitänyt olla pääasia viimeksi.


Keskiarvo 2 jakson jälkeen:


< Jakso 1-1 --- Jakso 1-3 >

Katsottu: HBO Nordic