Dark Crystal 1-9: enemmän taivassäteitä kuin Marvelilla ja DC:llä yhteensä

Myyttinen "Tuplasäilä" on kuin He-Manin miekka vuodelta 2002, joten toinen puoli pitää löytää erikseen: ehdin pihahtaa, mutta asia hoituukin jo tässä jaksossa. Jokin on nyt pyhästi oikein! Taivassäteitä kohoaa kuin 10 supersankarileffassa! Niiden kautta Rian-tonttu ilmoittaa kansalle, että hänellä on voima, joten nyt kapinoidaan. Pahinta natsipulua ei ole bannittu tästä mediasta, joten hänkin uhoaa hologrammina kuin Skeletor -87 ja Shao Kahn -95. Jakso ei ole yhtä iskevä kuin edellinen, joten päädyin taas hautomaan kyynisiä huomioita, vaikka korni jännitys kostutti silmäkulmat.

En muista, onko jatkosta puhuttu, ja tuttu on sekin tunne, että kauden päätöksen järkevyys arveluttaa, vaikka homma toimii. Tämä toiseksi viimeinen jakso tuntuu alustavan viimeistä taistelua. Hahmojen suhteet ovat tehokkaampia kuin ne ovat syvällisiä, joten tunnissa sarjan ehtisi päätellä (ja kytkeä leffaan). Natsipulut menettivät hämähäkkinsä, mutta jos Game of Thrones -merkkari väsäsi mahtavimman laivaston heti edellisen karattua, pulutkin ehtivät pykätä Frankenstein-hirviönsä tai -armeijansa jaksojen välissä.

Puluja ajaa kuolemanpelko, mikä on helppo rinnastaa diktaattorien ajattelumalleihin, kun pulut nauraa röhöttävät saadessaan tappaa heikkoja. Pässimummo posautetaan atomeiksi disco-oksennuksella, jotta hänen elinvoimansa elvyttäisi metsästäjäpulun, jonka pipi melkein itkettää koviksia. Mummo teki Jeesukset vapaaehtoisesti, jotta pari tonttua vapautuu. Tonttujen kipittäessä karkuun sekä tonttu että pulu saavat puukosta, mikä on jälleen kohahduttavaa suhteellisista syistä. "Väärän" lajityypin ja ikärajan temput piristävät mitä tahansa, kuten väitin eilenkin toivoessani Shakespeare-dialogia Irakin sotaan.


Keskiarvo 9 jakson jälkeen:


< Jakso 1-8 --- Jakso 1-10 >

Katsottu: Netflix