The Handmaid's Tale 2-1: joku huijasi kriitikkoa, luultavasti kriitikko

Hirttämisellä uhkailu on tavallaan tunnelmallinen kohtaus, mutta se on vaisua huijaamista ollakseen kauden aloittava vastaus romaanin päättävään kysymykseen "minne orjatar viedään?". Tietenkään orjattaria ei tapeta, kun heitä on määrä myydäkin. Epäselvyys oli hirttolavaa uhkaavampaa. Olisipa tapa sanoa, että June muistaa köysi kaulassa autokuskin repliikin "luota minuun".

Allekirjoittanutta ei huijata, hah! No. Pian June jatkaa niskurointia, joten psykomummo hakee taktiikkaa. Ryhmäpaineet menevät tunteisiin, koska niiden soveltaminen tosielämässä on laajaa. Väärän toivon antaminen on kerronnallisesti tyydyttävää, joten nyökyttelin, kun jakso huijasi (?!) Junen pääsevän karkuun. Jakson nimi viittaa siihen, että joku kehtaa käyttää Junen ristimänimeä. Vitsi venyy, joten katsoja alkaa kohteliaasti pohtia, saattaako June oikeasti paeta - vaikka on selvää, että mummo ilmestyy kohta naureskelemaan kuin Ramsay Bolton.

Ei, kun June pakenee. Uskoin siihen, kun hän näki autokuskin. Asia olisi pitänyt uskoa jo, kun isäntä puhui puhelimessa kadonneesta orjattaresta, mutta ajatukseni harhaili, joten jakso oli jännittävämpi kuin sen olisi pitänyt olla. Toistan: olin vähällä kirjoittaa, että näennäisen vaisu aloituskohtaus auttaa jaksoa luomaan jännittävän epävakaan tunnelman, mutta käytännössä kuvittelin omiani, koska sivuutin repliikin tyyliin "kyllä, June pakeni". Kukin nauttii tyylillään.

Erästä orjatarta käristetään ja June vuotaa pari litraa ketsuppia poistaessaan korvamerkin. Jokin silmään osunut otsikko taisi vihjata, että graafisemmaksi muuttuva kuvasto on ongelma jonkun mielestä. Katsotaan.


Keskiarvo 11 jakson jälkeen:


< Jakso 1-10 --- Jakso 2-2 >

Katsottu: HBO Nordic