Dark Crystal 1-4: tähän tiivistyikin kaikki, minkä tiedän roman- ja erotiikasta

10 jutun mielekkyys arveluttaa hetkittäin. Sitä simppelisti nauttii asetelmista, mutta jos vaikka petolintujen ateria pitää arvostelemalla arvostella, niin pari matoa ja mälliä haastavat hupaisuudessa ennemminkin Jesse Pynnösen ruokavalion kuin klassikon Indiana Jones ja tuomion temppeli. Kärkevämpi retostelu aterian irvokkuudella olisi johdonmukaista symboliikkaa, koska pulut aikovat mehustaa tonttukeijut.

Tämä ei ole huonoin väli perversseille täytekommenteille. Pynnönen on YouTube-persoonallisuus. Mieleni meni sinne, koska vertasin aiemmin sössöttävää myyrää Paulin pelivideot -tyyppiin ja itseeni. Myyrä on putkassa. Veikkasin, että hänet vapautetaan ja hän jää kolmanneksi pyöräksi, kun tonttukeijut kävelevät eteenpäin ja käyttävät kymppitonnin prinsessahäihin. Tässä jaksossa tonttupojalla on kiire pullauttaa ulos vastarintaliike, joten tonttukeijutar pelastaa myyrän yksin. Sen sijaan, että neuvokkaamman miehen läsnäolo kuohitsisi myyrän, myyrä todistaa yksin sitä, kuinka maaninen unelmakeijutonttu räyhää ja pärisee, joten saan vielä hetken haaveilla, että sulaneelta muovilta näyttävä menninkäinen kotiluolaan näyttää tien ja (päätä pidemmän) päivänsäteen armaaksensa vie.

Jakson päättävä tappelu metsästäjäpulua vastaan on eeppinen, eli tippa silmässä -tasoa. Sen sujuvuudessa on jotakin, mitä en ole kokenut aiemmin. Tarinan ajaessa asiansa, isoja kehuja saa noin muuten skannata nupistaan. Tasapainon käsittely on tasapainossa? Petolinnut kiikkuvat tonttukeijujen joukkomurhan ja kasvattamisen välillä ja ovat niin kihtisiä, että keskinäiset riidat vaikuttavat johtavan johonkin. Samaan aikaan halipusuliittouman otuksilla on mielessä mystisten voimien harmonia ja klaanien tasa-arvo.

Mainitsinko, että sarja on tehty nukeilla?


Keskiarvo 4 jakson jälkeen:


< Jakso 1-3 --- Jakso 1-5 >

Katsottu: Netflix