Disenchantment 2 - juttu 4: kuin klassikkojakso King-Size Homer, jos se olisi loppunut seinään heti

Kunkku tahtoo kihdin, koska kihti on kuninkaiden tauti. Hölmön keski-ikäisen äijän lihotuskuuri on aina kiinnostava vitsi. Se tehtiin paremmin Simpsoneissa, jossa hulluttelu jopa ankkuroitiin todellisuuteen Homerin samaistuttavalla laiskuudella ja Margen reaktioilla. Disenchantmentin ongelma ei kuitenkaan ole suhteellinen laatu, vaan se, että ideat toistuvasti lopetetaan kesken. Mässäily tuo pahan olon ja puheeksi tulee jalan amputointi ja

Tappajamustekala paljastuu huonoksi lemmikiksi. Se nimittäin on iso. Ei ole aavistustakaan, missä välissä piti nauraa, mutta prinsessa Bean pääsee todistamaan, ettei hän vihaa pikkuveljeään. Worst episode ever.

Ehkä Bean osaa kirjoittaa itsestään paremmin. Hän ryhtyy harrastamaan kynäilyä. Tuskin maltan odottaa, että näen tämän sarjan kirjoittajien parodioivan kirjoittamista, nyääh! Unohdin ironisen toiveen heti ja jaksokin mieluummin mainitsee muutaman epäkohdan William Shakespearen ajan teatterikulttuurista. Bean ei naisena pääse teatteriin, joten hän avautuu hipsteripubissa ilman vitsejä ja teatteriesityksestä suuttunut kuningas leppyy ja

Keskiajalla kuoltiin nuorena, joten vanhus sanoo olevansa vasta 31. Tod-ellako? Todellisuudentajuni mukaan vitsi on niin vanha, että vaisto neuvoo tarkistamaan kollegoilta, ettei sitä käytetty eilen, jolloin kihelmöivä häpeä estää tarkistuksenkin.

Nyt katkesi kamelin selkä.


Keskiarvo 18 jakson jälkeen:


< Jaksot 5-6 --- Jaksot 9-10 >

Katsottu: Netflix