The Handmaid's Tale 1-9: Bond, June Bond vaaran vyöhykkeellä

June ottaa kontaktin vastarintaliikkeeseen, joka pyytää, että June palaa nyt ja heti klubille, eli näyttelee komentajalle, että siellä oli kivaa, kihii. Ukko suostuu, vaikka näyttelijä on Voldemortin veli. Jakso on kauden toiseksi viimeinen, joten June yrittää suorittaa jännittävän tehtävän, joka alustaa rajattomia voimaantumismahdollisuuksia. Luin romaanin parikymppisenä, enkä selvästikään muista mitään, jos se eteni tähän suuntaan.

Sarja on ansainnut reilusti hyvää tahtoa, joten painotan, että sarkasmi purskahtelee vasta jälkikäteen. Askeleet ovat rauhallisia verrattuna komedioihin, joissa nuijasta tulee ninja. Näyttelijät myyvät jokseenkin kaiken. June vieläpä epäonnistuu ilmeisimmässä, joten myöhempi sankarillisuus saattaa olla hyvinkin vetoavaa. Sanonpahan vain, että tässä vaiheessa olisin seurannut mieluiten b-juonta, josta jakso nimensä saa.

Psykotäti oli jokapaikanhöylä, joka vaikutti höyläävän klitoriksetkin kelvottomilta orjattarilta. Se vaikuttaa tietoiselta mutta asialliselta oikaisulta, että hänelle voi nykyään puhua ja hän jopa huolehtii orjattaresta, jolta hän höyläsi silmän. Myös silmäpuolen orjattaren uuden emännän kohteliaisuus, ja Junen emännän ja kyökkipiian nihkeä lähentyminen palvelevat kokonaisuutta enemmän kuin puhdas pahuus ja agenttijännitys. Uskottavaan, vakaaseen painajaiseen kuuluu provosoiva määrä kohteliaisuutta.

Silmäpuolella tilttaa, koska lapsen menetys ja kohtelias raiskaus uuden omistajan toimesta ovat aika paljon. Hän päätyy "The Bridgelle". Liikutuin luontevasti yhdestä silmäpuolen kohtauksesta, joten on ikävää, että agenttijuoni vaihtoi aallonpituuttani ennen traagisinta kohtausta ja jouduin hätiköidysti uudelleenkalibroitumaan.


Keskiarvo 9 jakson jälkeen:


< Jakso 1-8 --- Jakso 1-10 >

Katsottu: HBO Nordic