Dark Crystal 1-3: älä kehtaa ruikuttaa, älä kehtaa ruikuttaa...

Sanoin, että seuraisin tätä, vaikken tajuaisi dialogia. Sanon, että jakso viikossa on ihanteellinen rytmi. Kehut eivät ole ironisia. Sarja ei ole koskaan tylsä - vaikken lukisi romaania aiheesta? Imen nukkekotimaista kauneutta luuytimiini silmät poukkoillen ja yksityiskohtiin lukittuen kuin olisin galleriassa. En ahnehtimalla riskeeraa sitä, että turrun siihen, mitä on nyt - tavallaan - nähty enemmän kuin aiemmin maailmanhistoriassa. Olen saagan ylin puolustaja!! Fantasioissani.

Dialogista on hyötyä tänään, selittelyn ollessa pikkutarkkaa. Murhaajaksi lavastettu piipertäjä ja maanalaisen kansan viherpiipertäjä saapuvat ensiksi mainitun kotiseudulle, jossa kumpaakin kohdellaan ahdasmielisesti. Peruspiipertäjät eivät voi uskoa, että puolimädät petolinnut ovat pahiksia, mutta vihreät selvästikin ovat saastaa. (Taistelin, jotten kommentoisi tässä viimeisimpiä Donald Trump -käänteitä.)

Tämä on ilmeisesti lasten sarja. Lapsi varmasti ymmärtää signaalit hyvästä ja pahasta, vaikka Tumman kristallin merkitystä avaava mystinen pässimummo näyttää karulta. En tahdo myöntää olevani huolestunut tarinasta, mutta mietin hetken, minkä koulukunnan lapsi on täysillä mukana seurattuaan alkuasetelman selkiintymistä kolme tuntia.

Lavastettu piipertäjä ei saa tukea edes isältään, joten nyt hän kävelee eteenpäin viherversion kanssa, kuten arvelit joskus kaksi tuntia sitten. Ai, kun tuo kuulosti pahalta. Kun lavastettu sankari pakenee toiminnallisesti ja kun ihan muualla lentelevä prinsessa availee Kinder-yllätystimantteja, keijupöly kimaltaa ihanasti! Riittäisipä se kuristamaan syövän satavuotiaasta sielustani.


Keskiarvo 3 jakson jälkeen:


< Jakso 1-2 --- Jakso 1-4 >

Katsottu: Netflix