Disenchantment 2 - juttu 1: Helvettiin ja takaisin lämmittelyksi

Aiheena ovat Disenchantmentin 1. kauden 2. osan ensimmäiset jaksot. "Kausi" on hämäävä käsite. "Toinen osa" tarkoittaa 10 jaksoa, jotka putkahtivat tänään Netflixiin. "Juttu" tarkoittaa samaa kuin "osa" tarkoitti eilen, kun käsittelin toisen sarjan kahta jaksoa kerralla. Ok? Ei?




"Keskiajan Simpsonit" kehittyi juonivetoiseksi. Kun prinsessa Bean saapuu pahan äitinsä kotipalatsiin, fani odottaa juonen ja Beanin reaktion avautumista, eikä Simpsonien kulta-ajan tykitystä. Ötököitä vasaralla hakkaava kylähullu muistuttaa Game of Thronesin Tyrionin kertomuksesta, mutta Disenchantment ei ole fantasiaparodia, vaan satukirjalta näyttävä sekoilu. Vitsit eivät välttämättä liity fantasiaan, jos iso törttöily ei ole käynnissä.

Sarjan sielu Elfo kuoli melkein oikeasti. Bean aikoo noutaa hänet Helvetistä, mutta leppoisan tonttu-ukkelin on ensin kettuiltava Jumalalle, jotta hän pääsee sinne. Kestäisipä se puoli tuntia ja Helvetti toisen mokoman. Huvituin kasvavissa määrin Elfon ja Jumalan sanailusta, mutta esimies taisi vaatia kirjoittajalta, että tuohon katkaiset ja sitten pari minuuttia Helvettiä.

Asioihin ehkä palataan, mutta äiti posahtaa ja periaatteessa muukin ratkeaa, paitsi kivettynyt kuningaskunta ja se muotoseikka, että Bean valitsi äitinsä Elfon sijaan. Jaksoissa on niukasti nerokkuutta, mutta pidän kovasti Beanista ja Elfosta: tykkään sarjasta reilusti enemmän kuin arvostan sitä.

Mukana on kolmas "animaatiosika haisee pekonille, kun häntä käristetään" -vitsi, jonka olen nähnyt tänä vuonna ja vitsi oli vanha aiemminkin. Silti tahdoin katsoa koko kauden heti. Sori siitä.

Keskiarvo näille jaksoille:


Keskiarvo 12 jakson jälkeen:


< 1. osan arvostelu --- Jaksot 3-4 >

Katsottu: Netflix