The Handmaid's Tale 1-7: mustaa miestä ammutaan Amerikassa vain kerran, eli nyt meni sci-fiksi

Se oli saippuaoopperakäänne - ja mahdollisesti hyppy hain yli -, kun ulkomaalaisille avautunut June sai kuulla miehensä olevan hengissä. Kun käännettä ei peruakaan voi, se on tyydyttävää, että ukkeli saa oman jakson, joka alkaa eron hetkestä. Musta mies kohtasi fasistiset rynkkykytät revolveri kourassa. Olisi pitänyt aikanaan järkeillä, että tilanne sujui utopistisen onnellisesti, kun June kuuli paukahduksen, eikä popcorn-pärinää: miestä ammuttiin vain kerran! Yhdysvalloissa! Sitten mies karkasi satunnaisesta kolarista johtuen ja selviytyi ydinpommista piiloutumalla jääkaappiin, jne.

Haavoittuneen kärsimykset kylmyydessä voivat voittaa puolelleen väsytystaktiikalla. Säikähdin, kun Junen naamaan leikattiin, mutta jaksolla ei ole kiire nykyisyyteen, vaan se näyttää rinnakkain, kuinka ammuttu äijä päätyi Kanadaan ja kuinka hän yritti päästä sinne perheensä kanssa pari minuuttia aiemmin. On runollista, että peräkkäiset ponnistelut vaikuttavat eri elämänvaiheilta, jos niin sovitaan.

Mitä olemme oppineet äijästä? Hän on unelmavävy se poislaskien, että hän taisi pettää edellistä muijaansa. Ammuttuna hän tahtoi ramboilla, mutta hän kuunteli järkipuhetta. Kliseet eivät kolmiulotteista hahmoa tee. Jakso kuvittaa sen, minkä saattoi päätellä, miehen ollessa jakson jälkeenkin kiiltokuvamainen symboli paremmasta elämästä, joka Junella voisi olla. Nykyajassa mies reagoi Junen viestiin kyynelin ja hymyin, joten kaikki on yhä mahdollista. En inhoa tai edes vastusta toivoa, mutta tahtoisin vaipua synkkyyteen, kun sarja on vasta alussa.


Keskiarvo 7 jakson jälkeen:


< Jakso 1-6 --- Jakso 1-8 >

Katsottu: HBO Nordic