Carnival Row 1-3: oletko onanoinut väärin - fantasiaväen saa sänkyyn näin helposti

Nimesin aikanaan "eteenpäinkävelyn" surkeimmaksi tarina-aihioksi. Nykyään, kun takauma selventää, kuinka sotilas Orlando Bloom tapasi keiju Cara Delevingnen kiistellyllä mantereella, haaveilen eteenpäinkävelystä, jonka aikana sitä ehtii koota sekavankin palapelin. Jos Tolkien luennoi sekä Helgaliina Tyttersdöttersin pyhästä sisarkunnasta että Körnäplöksiksen muinaisesta temppelistä, kohtausten välissä keitettiin perunat ja hahmoista oppi jotakin.

Hienoa siis, että koko jakso on takaumaa. 4-5 sivujuonta jää pois. Bloomin ja Caran suhde alkaa yhtä koleana kuin se on nykyään (veitsi käy kurkulla), joten odotin mielenkiinnolla hymyä (tai vahvistusta sille, että 20 vuotta sitten luontaisesti ylimielistä haltiaa tulkinnut Bloom näyttelee samoin kaikkia hahmojaan kaikissa elämänvaiheissa). Bloom tekee aloitteen: "hei keiju, tässä on Avatarin DVD. Ihminen pääsee örkkiä panemaan. Kannattaa katsoa." Nopeammin kuin häjy ehtisi sanoa "räplää ittes märäks, kun mä käyn paskalla", keiju on valmis esittelemään kansansa kama sutraa ja sitten näemme päätähtien kohoumista useimmat. Somaa, simppeliä. Sarjan keijut ovat ihmisen kokoisia ja he lisääntyvät suvullisesti, joten taannoinen teoriani siitä, miten Helinä-keijun saa kiimaiseksi, kun onnistut ensin kutistumaan, on sinänsä validi.

Saman voi esittää kypsemminkin, sillä Bloomin keijufetissille on syy, mutta vaikka jakso on edeltäjiään rajatumpi, tietty luonnostelmallisuus jatkuu (merkittävänä mainostettu keijuromanssi on ohi nopeammin kuin omani keskimäärin), joten sarkasmi on tärkeä osa kokemusta, josta raportoin. Hämärän sodan hämärä ja paha osapuoli väärinkäyttää ihmissusiseerumia muuttaakseen rivimiehet oravaakin vaarallisemmiksi ihmissioiksi! On se kohtalaisen miellyttävää, kun pilottijakson infodumppaus avautuu.


Keskiarvo 3 jakson jälkeen:


< Jakso 1-2 --- Jakso 1-4 >

Katsottu: Amazon Prime Video