Mindhunter 2-6: FBI-agentin paholaispoika Damien ja muita 70-luvun tositarinoita

Kausien ahmiminen on kivaa, mutta "joku jakso päivässä" -rytmikin toimii, kun sitä ajattelee jaksoja tapahtumina ja sarjat kommentoivat toisiaan. Uusin Mindhunter vahvistaa, että katson mieluummin karujen fotojen ohi kyttien keskustellessa murhasta kuin raa'asti teurastettua keijua, mutta uusin Carnival Row mielessä on selvää, että Mindhunter on vastaava fantasia satuillessaan, että agentti Tenchin örkkipoika hidastaa historiallisen rikoksen tutkintaa. Eräässä otoksessa kersa on selvä Damien, paholaisen pentu.

Alkukauden mukaan agentti Holden tarvitsee kaitsijaa, mutta jännite on tiessään, kun Tench ilmaisee joutuvansa joustamaan aiheesta. Viimeksi Tench pillastui sivujuonestaan johtuen ja se toimi hömppänä, mutta kun näyttelijä on vakaa, toivon hahmonkin pysyvän kiinni todellisuudessa. Huomio, jonka mukaan Tench on liian harvoin kotona, ei tarvitse örkkipoikaa puhutellakseen. Näkikö housuun pissivä poika viime kaudella jotakin Tenchin työhön liittyvää, vai sekoitanko aiheet? Se olisi riittävä henkilökohtainen pulma.

Atlantan lapsimurhia pyöritellään ja päihdeongelmista kärsineen S/M-homomurhaajan puheenvuoro rakkauden muodoista kuullaan - mutta seurataanpa vaihteeksi örkkijuonta. Miten tekisin sen paremmin? Agentit seuraavat johtolankoja. He tutustuvat pariskuntaan, jonka poika paljastuu örkiksi. Juoni ei pääty, vaan seuraamusten seuraamisesta tehdään iso asia. Ei. Juonen poistaminen olisi tapa tehdä se paremmin.

Seuraavassa jaksossa: Saatana haastaa Jeesuksen nyrkkeilymatsiin, mutta häviää tahallaan. #sopupeli


Keskiarvo 16 jakson jälkeen:


< Jakso 2-5 --- Jakso 2-7 >

Katsottu: Netflix