Beforeigners 1-3: Let's do the time-warp again

Amisseja tuskin saa kutsua "aikatransuiksi", mutta loukkaannutko, jos kuvailen "vanhaan hyvään aikaan" kaipailevia "tolkun ihmisiä" moisiksi? Jakso huomioi, että moni nykytyyppi samaistuu aikamatkustajiin, jotka eivät sopeudu nykyaikaan. Realismia. Kivikautiseksi luultu ruumis on heitä, mitä väliä sillä sitten onkaan.

Hämäräpuuhiin sotkeutunut 1800-luvun keikari yrittää palata kotiaikaan lähes koomisessa kohtauksessa, joka pössähtää vetelästi. Rahalla saa ensisijaisesti kuvauspäiviä: hiomattomuus maistuu itsetietoisuuden puutteelta, minkä moni katsoja varmasti kokee realismina ja pohjoismaisen taiteen olennaisena aromina. Viikinkikyttä ampuu vahingossa partneriaan ja tärkein sanotaan ja loppu. Joo. Ei meillä turhasta valiteta (ilmaistuna länsinaapurimaisessa pehmofaijahengessä; ei häjymäisesti).

Jakso kuvaa, millaista on ostaa vaippoja viikinkilegendana nykyajassa, tai: partareuhka käy kaupassa. Hän on menettänyt muistinsa, minkä huomaava viikinkikyttä kettuilee, jotta tarina voisi edetä askeleen puolessa tunnissa ja löyhkätä ekstroverttien mädältä. Jos ihminen tavataan, asioista puhutaan, jottei ihmistä tarvitse tavata uudestaan, tietää aito pohjoismainen introvertti.

Viikingin sisu tarkoittaa sitäkin, että syöpä voitetaan! Se jää hämäräksi, mitä viikinkimäistä sisu tarkoittaa. Jakso on hidas eurodekkari amisseilla. Luolamies heiluu yhä munasillaan, mutta ehkä normiroistonkin pitäisi nykyään tehdä niin erottuakseen. Kotisivulta löytyvä sanakirja on kiehtovampi kuin tämä jakso. Ehkei norjalainen dialogi avaudu. Viimeiset sekunnit silpaisevat arvosanasta vielä puoli tähteä, koska jäynin juttu torpedoidaan, eikä luottamus korvaavaan kamaan ole pohjatonta.


Keskiarvo 3 jakson jälkeen:


< Jakso 1-2 --- Jakso 1-4 >

Katsottu: HBO Nordic