Mindhunter 2-2: Son of Sam ei rikospaikoilla tumputa

Se hokemani, että sarja menee kuluneen aiheen alkuun ja herättää turtuneet tunteet, elävöityy erityisen hyvin nyt. Pienten ja laajempien piirien poliisit eivät keskustele suolestuksesta, vaan vapaalla olevan sarjamurhaajan aiheuttamasta vainoharhaisuudesta, joka tarttuu jämäkimpäänkin jätkään. Pakoon päässyt uhri niiskuttaa takapenkillä, että olisi pitänyt tehdä enemmän. Hänen häpeämiään kasvoja ei näytetä suoraan, mutta isoimmat arvet ovat selvästi sisällä.

Painostava tyyli hellittää, kun päähenkilöillä on yksityiskohtia, joita objektiivisesti pyöritellä ja muihin tapauksiin verrata, ja siinä on heidän operaationsa ydin. Ehkei tämä ole uutta, mutta vapinat tukevat viimeksi laajennettua juonta, jossa agentti Holden kärsii paniikkihäiriöistä tappajamursun halailtua viime kaudella. Epävakaus vaarantaa tiimin maineen, mutta tänään Holden pysyy koossa.

Murhaaja kopioi Son of Samia, joten "Hannibal Lecter -kohtauksia" ei tarvitse odotella enempää: Son on Sam saa tilaisuuden avustaa FBI:ta. Son of Sam ammuskeli naisia 70-luvulla ja New York City oli paniikissa. Käskikö naapurin koirassa pesivä demoni hänen tehdä sen, vai onko hän kylmempi ja laskelmoivampi hullu? Hän vakuuttaa, ettei hän ole ainakaan perverssi: hän ei tumputtanut murhatilanteissa, vaan jälkikäteen. Haastattelu on lyhyt, mutta jälleen hyvin mielenkiintoinen irrallisena kohtauksena ja osana jatkumoa (ja Wikipedia-sivun ja lähimmän kirjaston mainoksena).


Keskiarvo 12 jakson jälkeen:


< Jakso 2-1 --- Jakso 2-3 >

Katsottu: Netflix