The Handmaid's Tale 1-3: pidä kiinni klitoriksestasi päivänä jona luottokortti ei kelpaa

Takaumassa naisten luottokortit kuoletetaan, konekiväärinilkkien saattaessa heidät ulos työpaikoilta. Nykyisyydessä koleat ämmät kohtelevat Junea silkkihansikkain ja toivoa täynnä, koska hänen kuukautisensa ovat 5 minuuttia myöhässä. Tunne yhteiskunnan rappiosta ja ihmiskuntaa vaanivasta sukupuutosta ei ole yhtä aromikas zombiefantasioissa.

Vauvan jo saanut orjatar nauttii etuoikeuksista vääryyksien keskellä ja pää pehmenee. Myös homoseksuaali orjatar on luottanut asemaansa liikaa: pidätykseen ei johtanut orjattarien verkosto, mutta oli ihmissuhdekin. Sivujuonet tukevat osuvasti päähenkilöä, joka etsii suhtautumistapaa. Oikeudenkäynnissä piipahtaminen, koska päähenkilökin kuulee niistä juoruja, on lievää huijausta ja klaustrofobisen tunnelman laimentamista, mutta en näe enteitä muodottomasta laajentamisesta.

June ei ole raskaana vielä. Sen hän oppii silmäiltyään "puutarhuria", ja siitä oli puhetta, missä määrin toisen orjattaren vauva näyttää isältään. Tämän ei tarvitse olla suora enne: tämäkin elävöittää kuvaa miinakentästä Junen ympärillä. Ainoa lohdun säie löytyy Raamatusta (autuaita ovat vainotut) ja June tietää, miten huono ajatus on tylyttää Raamatulla ruoskivaa mummoa lainauksella.

Junen emännän mielialojen vaihtelu ja psykomummon putkahtaminen joka Saatanan (pirun, paholaisen) tilanteeseen tuntuu ylitseampuvalta (mummon tehtävä on kouluttaa orjattaret, teloittaa rikolliset, piestä kuulusteltavia ja informoida sukuelinten silpomisesta), mutta jos pitäisin "tippa silmässä" -laskuria kuten Game of Thronesin tapauksessa, luku kasvaisi kolmella.


Keskiarvo 3 jakson jälkeen:


< Jakso 1-2 --- Jakso 1-4 >

Katsottu: HBO Nordic