The Boys, osa 6: I see fat people

Kommentoin taas käsitettä "8 tunnin leffa". Tämä kausi ei ole sellainen, vaikka alku osoitti, miten se toimisi: huomio oli olennaisessa, perspektiivin laajentuessa tarpeen mukaan. Sarjasta tuli saippuaooppera, kun loput ideat kaadettiin pöydälle. Eläimellinen tappajatyttö värvättiin, mutta seuraava jakso panosti muuhun ja vaikka tyttöä käsitellään nyt, ruuhkaisuus jatkuu. Hahmokaarti on mainio, mutta moni ehtii maistua maneereiltaan. Pienestäkin suuttuvat hahmot ovat heti kiinnostavampia, sillä terävin konflikti on tauolla, toisin kuin se olisi elokuvassa. (Tai no: True Lies on tv-sarjamainen elokuva hyvällä tavalla.)

Aluksi kehaisin, ettei provosoivana mainostettu sarja mässäile saastalla. Koin sittemmin näkeväni kaavan, jossa suhteellisen hillittyihin jaksoihin pakotetaan raaka huippu, mutta jakso 6 rullaa sujuvasti ilman ylilyöntiä. En olisi uskonut, että Teurastaja-Teuvo on psykopaattina sellainen, jolla on hyvät perustelut mielipahalle ja joka vertaistukiryhmässä kiukkuiltuaan avautuu kaverille sydänsuruista ja perustelee kritiikkinsä kaveria kohtaan, mutta sellaista Karl Urbania on helppo katsoa.

Supersankareita ei tarvitse selittää 2019, mutta selitys toimii pääjuonena. Jos heitä on luotu aineilla vain Yhdysvalloissa ja jotkut pitävät tätä taivaallisena väliintulona, kulttuurin luulisi olevan ratkaisevasti eri tolalla, mutta kaikki olennainen vähintään mainitaan, joten odotellaan.

Telepaattia tulkitseva Lihava Haley Joel Osment on Lihavan Brendan Fraserin ja Macauley Culkinin AA-version tavoin aina kiva nähdä "hänkin on yhä hengissä" -hengessä.


Keskiarvo 6 jakson jälkeen:


< Jakso 5 --- Jakso 7 >

Katsottu: Amazon Prime Video