The Handmaid's Tale 1-2: herran ja orjattaren kielletyt leikit

Muistan romaanista teemat, kuten nimettömän päähenkilön, mutta nyt Fredin orjaa pitänee kutsua Juneksi, kun hän tahtoo. Fredin siemen ei idä vielä, mutta toisen orjattaren synnytysrituaalissa vieraillaan ja June muistelee esikoisensa syntymää. Se on hyytävää, kun takauman June ihmettelee viattomana, missä muut vauvat ovat. Kysyin viimeksi, miksei tarua laajentava tv-sarja ala esiosana, eli kriisin alusta. Jos ajatusta jatketaan, vauvattoman synnytysosaston (ja vauvan kidnappausyrityksen) kaltaiset enteet kantaisivat pitkälle, kunhan laajalle yleisölle selitettäisiin, minne sarja on menossa.

En ahnehdi vakavissani. Kerronta ei voi juuri hidastua. Kun kätilöt hokivat "hengitä, hengitä", kannustin vastaavasti muita seuraamiani sarjoja, joista paraskin kompastui juuri liian moneen sivujuoneen. Tässä jaksossa tulee selväksi, kuinka terveen vauvan syntymä on tavallistakin merkittävämpi tapahtuma. Tunnelataus yhdistää hedelmällisiä orjattaria ja elitistisiä tuhkapesiä, jotka väkisin ylläpitävät koppavuutta. Se on tunti tv:tä (tai puolisen tuntia), se.

Tuhkapesät huorittelevat orjia. June pelkää herra Fredin tapaamisen johtavan sääntöjen vastaiseen seksiin, mutta Fred kohteleekin häntä kuin kliseistä huoraa, joille miehet maksavat, jotta olisi joku, jolle jutella. He pelaavat lautapeliä. Tämä on (ensinnäkin) hupaisan yleisinhimillinen tylytys mustasukkaista ja kylmää rouvaa kohtaan: pitäisit miehestäsi kiinni pelaamalla itse. Junea luonnollisesti ahdistaa, kunnes hän uskaltaa nauraa peli-illalle yksinään - masentavan käänteen tullessa ihan muuta kautta. C'est Magnifique.


Keskiarvo 2 jakson jälkeen:


< Jakso 1-1 --- Jakso 1-3 >

Katsottu: HBO Nordic