Doom Patrol, osa 12: tappajapyllyjen vartti julkisuudessa

Perhedraaman sivussa viranomaiset kolkkasivat Cyborgin, joka pitää nyt pelastaa. Huisaa, ettei aikaa jää epäolennaiselle. Cyborgin nanosci-fikeho tilttailee, joten on hänen vuoronsa murehtia mielenterveydestä. Se juoni lipsahtaa tyydyttävyyden puolelle, kun kiero Mr. Nobody suvaitsee vierailla sarjassa, jonka tyylin hän vaikutti aikanaan määrittelevän. Muut juonivat vankilapakoa. Tavoitteiden ollessa näin selkeitä, on helppo... analysoida budjetin ja kirjoittajien puutteita. Mutta vaihtelua johdonmukaisuus on.

Sarja debytoi rappionörteille suunnatussa kokeellisessa palvelussa, joten siltä tulee vaatia vain hulluutta. Sankareiden vankilapako alkaa hissimatkalla. Hissi kaahaa, joten kaikki huutavat "aah". Paremman version kirjoittaisi aivokuolleenakin sormien lihasmuistilla: Negative Manin sähkösielu voisi poukkoilla, Robotman voisi kellistyä kuin kilpikonna ja Crazy Janen romanttinen sivupersoona voisi herätä ahdistelemaan Cyborgin isää, mutta kun hissin ovet aukenisivat, kaikki olisikin ok (= klassinen vitsi). Johtopäätös: budjetti ei salli improvisointia, joten kynäilijöiden tavoite on matsku, jonka kuka tahansa ohjaaja saa purkkiin parilla otoksella.

Yllätyskäänne: Cyborgin faija pettää muut poikansa vuoksi. Kun sankarit on taltutettu helposti, valtio ei haluakaan Robotmania ja Crazy Jane vapautuu noin vain? Yllätyskäänne: vähän sellaista sankarit juonivatkin! Hä hää katsojille, jotka luulivat olevansa mukana. Uskalias vankilapako koostuu selittelystä ja seisoskelusta ja tonni meni siihen, kun Robotman yrjöää ulos kumilyylin 80-lukulaisen animaatioversion. No, farssimaisuus on tavoite. Loppumetreillä vapautuvien tappajaperseiden 15 sekunnin hyökkäys ja Cyborgin kärkevä B-draama ansaitsevat mietteliäitä nyökkäyksiä ja partakarvan hivelyä. Muistaisin jakson huomennakin, jos olisin siinä iässä, kun Kilpisen nujertamien kivensyöjäkarvapallojen invaasio pelotti, nyökkäys, nyökkäys.


Keskiarvo 12 jakson jälkeen:


< Osa 11 --- Osa 13 >