Doom Patrol, osa 11: robotin ja muumion Salatut elämät

Yllättävät sivunaamat ja keskittyminen pariin asiaan kerrallaan sallivat hyvän tahdon palata. Kiinnostuskäyrä jöpötti, kun Timothy Dalton köyri apinaa. Nyt suopeutta koetellaan. Kadonnut Dalton voitaisiin etsiä, tuumii pöpi-Jane, jonka pään sisällä vietimme jakson. Juu ei. Muiden huomio on taas sivujuonissa. Jane turhautuu, joten itsetietoisuutta esiintyy, mutta mihin unohtui se idea, että Mr. Nobody rikkoo neljännen seinän? Yleensä en kertojista pidä, mutta sarkastinen selittelijä istuisi tyyliin ja korjaisi suunnattomuuden.

Robotmanin tyttären isäpuoli on kupsahtanut, joten Robotman seisoskelee muistotilaisuudessa kuunnellen, kuinka katsojalle merkityksetön hahmo puhuu merkityksettömästä hahmosta. Kumilyyli on mukana, jotta joku tuttu ääntelisi. Kommunikoimisen sijaan Robotman päättää painia Frances-alligaattorin kanssa palauttaakseen tyttärelle kultakellon, mikä on huvittavaa satiiria miehisestä ajattelusta, muttei riittävä perustelu sille, että puolet jaksosta meni tähän.

Negative Man muistelee, kuinka hänkin on käynyt ulkona. Kyse on mystisen sähkösielun voimalla toimivasta selkounesta - ja taas äärikliseisestä kohtauksesta, jossa kaappihomon armas käskee hänen elää. Mutta hei. Negative Man oikeastikin käy moikkaamassa entistä partneria, joka on pappa, hänen itsensä ollessa kuolematon muumio. Toisin kuin Robotmanin juonessa, hahmot puhuvat ja katkeransuloisuus on kiistattomampaa. Se on hienoa huomioiden, ettei toisen hahmon naama edes näy, mutta vastaava kama voisi särkeä sydämen johdonmukaisessa saagassa.


Keskiarvo 11 jakson jälkeen:


< Osa 10 --- Osa 12 >