Star Trek: Discovery, osa 29: kausi loppuu, sateenkaaritehdas räjähtää

Jos kauden päätös olisi 1. katsomasi jakso, sanoisit "älytön sotku", mutta sanon "ajateltu sotku". Kunnianhimo ansaitsee hatunnoston, vaikkei jakso ole kuin osiensa summa. Ydin on yhä Michaelin tunteellinen suhtautuminen tehtäväänsä, eli universumin pelastamiseen. Enkelipuvussa pitää liitää halki ajan, Star Warsin ja 2001 - Avaruusseikkailun, jotta hän antaisi itse tutkimansa mystiset signaalit ja niin päin pois (tämä tulee ymmärtää noin puoliksi, jotta se menisi läpi).

Kun paha tekoäly on nujerrettu ja ihmissuhteet on selvitetty, Michael ja USS Discovery katoavat tuntemattomaan. Spock ja muut sopivat, että puhuminen asioista, jotka eivät rimmaa muiden Star Trekien kanssa, on jatkossa maanpetos. Tämä on A. hyväksyttävä loppu (jos sarja peruttaisiin), B. kiinnostusta ruokkiva väliaikatemppu (juuri näin kausi voi rakentua edellisen harteille ja tunnistaa ja päätellä omat teemansa) ja C. silmiä pyöräyttävää kätevyyttä. Kanamiehen sisko muuttui juuri Iines Ankan ompeluseuran jäsenestä hävittäjäpilotiksi ehtiäkseen paikalle kotkottamaan, että kanamieskin voi rauhallisin mielin huuhtoa itsensä universumista, noin esimerkiksi.

Avaruustaistelua katsoo, vaikka selkein keksimäni vertaus on "Star Wreck kohtaa 6 tuubia glitterliimaa nenään vetäneen itsemurhapommittajan discossa". Olennaisesta saa selvää, mutta taktiikasta nauttivat solut eivät aktivoidu, kun häsläys (eh), suojien kestosta puhuminen (jeh) ja Gandalfin ratsastus hätiin aamun sarastaessa (meh) ovat pääkohtia. Tekoälyn ruumiillistuman sooloramboilu toi mieleeni puolivillaisen Terminator: Genisysin, mutta tappelun painovoimaton osuus vie sen voiton puolelle. On noin kaikkea, mutta homma ei hajoa käsiin. Jatkumo voi loogisesti haarautua kolmeksi sarjaksi.


Keskiarvo 29 jakson jälkeen:


< Jakso 2-13 --- Jakso 3-1 >