Krypton 2-4: se tunne, kun poikasi on 60-vuotias afrikkalainen sotaherra, ei välity

Umpitylsän jakson valopilkku on se, että Brainiacin tietoisuus asuu yhä Teräsmiehen vaarissa, ja sekin on sitä lähinnä Farscape-nostalgian vuoksi. Muistaakseni Farscape toimi siten, että jos sankari muisteli herkkää hetkeä, pahiksen aivoklooni naljaili, mutta jos sankaria koeteltiin, aivoklooni pelasti. Temput tavallaan nähdään nyt, mutta ne ovat ilmoitusluonteisia välähdyksiä, joista ei nautiskella. Viimeksi osapuolet juttelivat Teräsvaarin päässä, joten ehkä se jatkuu myöhemmin.

Sekin taisi olla ilmoitus, että tulevaisuuden kenraali Zod on planeetta Kyrptonin (sic) uusi diktaattori: hänen oli pakko sanoa "kneel before Zod" 1. kauden päätteeksi. Olin hieman häkeltynyt yksityiskohtien määrästä 2. kauden alussa, mutta ahaa-elämyksien määrä on nolla yhdentekevien mannekiinien sönköttäessä. Tässä jaksossa sisällissota on kiehtova kuin 70-luvun pennun G.I. Joe -leikit Star Warsin ensi-illan jälkeen: "ihmeellinen tieteisfantasia" on yksioikoista tosielämän konflikteihin nähden ja oikeat figuurit uupuvat. Lobo jäi sinne minne Brainiacin uusi ruho ja Doomsday eksyi jonnekin.

Teräsvaari on teini ja Zod on pappa, vaikka Zod on Teräsvaarin poika, mutta entäs sitten? Universumissa pari jaksoa poukkoillut Teräsvaari tutustuu Zodin valtaan ensi kertaa, mutta sivuhahmoillekin on selvää, että kakara on pääkääkän faija. Jakson merkityksellisin asia on Zodin teiniäiti, eli Teräsvaarin väliaikahoito ennen Teräsmummoa (tai v**** ihan sama). Ensimmäinen takauma muistuttaa hänen olevan kiltti sotilaskastilaiseksi ja muuttunut mieli selitetään. Näyttelijöiden vuorovaikutus ei terävöitä draaman kaarta.


Keskiarvo 14 jakson jälkeen:


< Jakso 2-3 --- Jakso 2-5 >