Euphoria, osa 3: kun elämä antaa läskiä, tee kuumaa läskisoosia

Keskittymiskykyäni koetellaan, mutta yritän ottaa sarjan sen omilla ehdoilla, ehtojen vakiintuessa. Aloitus on taas tietoisku, joka herättää kysymyksiä ja valmistaa ruumiin kolmen vartin tarinalle, mutta sitä ei odoteta poukkoilevilta saippuasarjoilta. Montaasin kukin käänne vaatii lisäperusteluja, kun tytöllä on olevinaan ala-asteella kiiltokuvamainen poikaystävä, joka jättää hänet, koska hän paisuu kuin pullataikina yhdessä kesässä ja kehittyy Fifty Shades of Grey -tasoiseksi fanipornokirjailijaksi - mutta laaja suunta on selkeä ja samaistuttava. Housut eivät mahdu. Nyt Rouge the Bat kiinnostaa. Toki.

Tältä pohjalta tyttö kiinnostuu nettikameroista. Netissä kauneuskäsitys on laaja ja moni on valmis maksamaan kilohintaa. Mitään ei tarvitse käsitellä loppuun tänään. Perverssin ja kapeaventtiilisen rantapallon löytäminen asiakkaaksi on iskevän törkeä väliaikahuipennus, Barbie Ferreiran myydessä hahmonsa reaktion. Hollywoodin "20-40-vuotiaista lapsista" kertovat saagat unohtavat itsekin mikä on soveliasta, joten paksu tyttö vaikuttaa olevan pääpiirtein myönteisellä, jos raskaasti miinoitetulla matkalla kohti parempaa itsetuntoa.

Montaasien ja selitysten määrä lähti laskuun, mutta yhä juonet pysyvät erillään ja asioita tapahtuu kohtausten välissä, eikä kasvomuistini reagoi kliseisen kauniisiin ihmisiin, joilla ei ole kiinteää merkitystä. Paksukainen, transtyttö ja narkkari ovat oikeita hahmoja, jotka selviävät juoniaukoista saadessaan oikeita kohtauksia, tyyliin: transtyttö ja narkkari paukahtivat ylimmiksi ystäviksi yhtäkkiä kertojan ilmoituksella, mutta nyt ystävyyteen on jo mahdollista uskoa. Muistatko jäykän Ken-nuken, jonka isä harrastaa transjuttuja ja joka on nyt sillä tiellä itsekin, väittäen olevansa Ben-nukke? Minä en. Mutta osa sotkuisuudesta on tarkoituksellista.


Keskiarvo 2 jakson jälkeen:


< Jakso 2 --- Jakso 4 >