Doom Patrol, osa 7: tsemppiä sille, kun virhe toistetaan itsepäisesti mutta luovemmin

Jakso on suhteellisen ehyt ja ovela, mutta asiayhteys on edelleenkin se, että seuraamme seitsemättä tuntia hahmoesittelyjä, todellisuuden kosahtamisen kaltaisten laajempien ongelmien ollessa veteliä sivumainintoja.

Siksi syytän vain puoliksi itseäni siitä, että käsitin jakson ensin väärin. Kökkösankarit pohtivat palaverissa, kuinka Mr. Nobody voi hyödyntää heidän traumojaan, joten siirrymme heti uusiin selitteleviin takaumiin? Periaatteessa kyllä. Kunkin lapsuuteen vilkaistaan nopeasti ja sitten he mököttävät friikkeinä. Negative Man sai tylytystä homoudesta lapsena ja aikuisena muumiona hän koettaa muistella romantiikkaa, joten: tarjoilija! On aika paksua, että takaumassani on takauma! Asiayhteydestä irrotettuna selittelyt ovat kiintoisia. Siksi tätä katson. Ne vaan eivät kytkeydy yhteen - yleensä.

Pätkien lopussa Robotman mölisee ja kuuluu posahdus. Asiaa miettimättä luulin tämän viittaavan jaksoon, jossa Mr. Nobody pisti Cyborgin ampumaan tykillään. Puolivälissä aloin tehdä kuuluisia vaatimuksiani: jakso voisi olla hyvä, jos posahdus olisi katsojalle mysteeri! Jaa, ettäkö se on? No sitten.

Takaumat menevät vain pari tuntia taakse. Cyborg koetti järjestää palaverin juonisyistä, mutta ketään ei kiinnostanut. Kaikki märehtivät vanhaa ja Robotman otti ja sekosi. Selvittyään Robotman järjesti palaverin terapiasyistä. Ryhmäkemiat elävät ja sekoaminen kytkeytyy Mr. Nobodyyn hupaisasti jakson omaa tyyliä noudattaen. Kiittelisin enemmänkin, elleivät hahmojen omat hetket olisi yhdistelmä toistoa ja kukonaskelia. Hallitun kerronnan keskellä tällainen jakso näyttäisi kaiken arvonsa.


Keskiarvo 7 jakson jälkeen:


< Osa 6 --- Osa 8 >