Krypton 2-1: vuosikymmenen odotuksen jälkeen Lobo liikkuu

Muistaakseni Krypton on normaali tuttujen nimien pudotteluoperaatio, jossa vieraan planeetan kulttuuri on asetelmallinen lavaste, jossa humanoidit käyttäytyvät vähemmän eksoottisesti kuin oikeat ihmiset, jos vilkaisemme kupliemme ulkopuolelle. Jossakin välissä sarja haiskahti nololta flopilta, mutta yllättävän hyväksi se paljastui? Tulkintani omasta arvostelustani on se, että 1. kausi työllisti pääni kehityttyään ruuhkaiseksi, mikä on tie sydämeeni. Nyt Lobo liittyy mukaan. Lobosta on tullut uutisoitua turhaan 10 vuotta, joten kyllä kiinnostaa.

Se sopii vuoden tauon jälkeen, että betonimyllyssä on informaatiopuuroa ja pääsi työnnetään sinne ja joku alkaa pyörittää. Tulevaisuuden kenraali Zod on valloittanut kotiplaneettansa ennen syntymäänsä. Tulevaisuuden velho Adam Strange tietää Zodin napanneen maapallonkin (tulevaisuudessa). Teräsmiehen vaari Seg-El ja ninjaturtlesien isoisä Brainiac ovat jumissa mustanaamiovyöhykkeellä, mutta Strange mainitsee Brainiacin päässeen pois (tulevaisuudessa). Pilottijaksossa kuollut Teräsvaarin pappa voi jo paremmin. Hik, juu, mutta kaikki tämä kuulostaa etäisesti hyväksyttävältä. Sitä en muista, oliko Mother Russia mukana aiemminkin, mutta en valita.

Homma melkein rauhoittuu. Seg-El & Brainiac kävelevät pusikossa vapauduttuaan kaleidoskoopista, mutta sitten Brainiac kosahtaakin mainoskatkohimmennyksen aikana epäilemättä vain väliaikaisesti. Strange teleporttaa muusta sekoilusta samaan pusikkoon ottaakseen turpiin Lobolta, mikä on ns. loppuhuipennus. Olen 10 vuotta kertonut, mikä Lobon pitäisi olla. Nyt hän on itsekseen puhuva death metal -basisti Glasgow'n maalaiskunnasta. Vuosikymmenen ja kuvailtuakin paksumman infopuuron jälkeen on pakko sanoa "heh" tai jopa "hih hih".


Keskiarvo 11 jakson jälkeen:


< 1. kauden arvostelu --- Jakso 2-2 >