Doom Patrol, osa 3: supernatsijuoni pilaa kiehtovan tylsän bussimatkan

Selvästikin kaikki voi paljastua tärkeäksi, mutta sarja on vahvasti selittelyvaiheessa ja siinä on jo pakkopullan makua. Kun surkeat supersankarit tahdotaan esitellä hitaasti ja alakuloisesti, niin sehän sopii, että sci-filentsikan käyttämisen sijaan he joutuvat menemään bussilla. Koko jakson voisi omistaa bussireissulle. Se helposti tuntuisi pienoistarinalta, jos suhteita koeteltaisiin ja paljon käytetyt takaumat antaisivat nahistelulle kontekstia.

Crazy Jane kuitenkin saa kohtauksen ja teleporttaa pari tyyppiä määränpäähän. Etelä-Amerikkaan "terveyssyistä" muuttanut natsitiedemies kytkeytyy sankareiden pomoon ja pomon napanneeseen superkonnaan, mutta se on minimaalinen askel, joten hahmot joutessaan jatkavat menneisyytensä märehtimistä: nyt irtonaisissa asiayhteyksissä. Natsi alleviivaa, ettei sivupersoonien kanssa painiva Jane hallitse elämäänsä, ja Negative Man yrittää päästä sähköloisesta eroon taikakammiossa, mutta eivät nämä käänteitä ole, vaan hitaasti eteneviä teemoja, joita voisi edistää bussimatkallakin.

Oman historiansa natsi selittää nukketeatterilla ja hänen kätyrinsä ovat vastaavaa tillin-tallin-porukkaa kuin Simpsonien Üter Zörker (paksu vaihto-oppilas). Ja sitten jakso vilkaisee taas Negative Manin takaumia ja vilpittömästi & kiireettä tuumailee, että tällä poloisella palovammapotilaalla ja kaappihomolla oli asenneongelmia jo ennen onnettomuutta. Rakastan aitoihin tunteisiin ankkuroitua mielipuolisuutta, mutta se on taitolaji. Mieleen tulevat ensimmäisen Deadpool-leffan epäkohdat.


Keskiarvo 3 jakson jälkeen:


< Osa 2 --- Osa 4 >