Doom Patrol, osa 2: matka yrjöävän ja pierevän aasin ytimeen

"Surkeimmat supersankarit" liittyivät alalle töksähtävästi vuosien istuskelun jälkeen, mutta ovat he mainoslauseensa veroisia seisoskellessaan hoomoilasina, kun taikapyörre tuhoaa kylän. Se siitä sitten? Pari tyyppiä menetettiin. Pari lähtee omille teilleen. Robotman yrittää sankarillisesti saada kiinni mysteeriaasin, joka pieraisi epäilyttävästi ennen pyörrettä. Köpöttelevä peltiheikki on sillä tiellä yhä, kun tapauksesta kuullut oikea supersankari Cyborg saapuu paikalle.

Tylsästi mutta selkeästi ilmaistuna asian tutkiminen johtaa Cyborgin ja pari kaveria ylimielisen roiston hallitsemaan vaihtoehtotodellisuuteen. Se on perussettiä sarjakuvissa. Sarjan asenne on kuitenkin osuva, jos siitä pidetään kiinni, että mitä tahansa voi tapahtua ja sitten vähäenergiset sankarit reagoivat ns. maalaisjärjellä. Aasi oksensi ulos ihmisen? Sen kurkkua kannattaa siis tutkia, joten tungetaan kumilyyli jätesäkkiin ja pursotetaan hänet sinne.

Kun huonous on tavoite, epämääräisyys on ominaisuus, mutta kestää tovi, ennen kuin mielipide tästä tasaantuu. Negative Manin sähkösielu (?) pitää hänet maisemissa ja ratkaisee jakson epädramaattisen painottomasti. Crazy Janen epävakautta käsitellään b-juonena, mutta se on käytännössä hahmoesittely ja tilanne tasaantuu itsestään. Robotmanin ulkonäkö on yksi herkullinen yhdistelmä noloutta ja tyyliä, mutta mukana on 90-luvun animaatiotehosteita ja Crazy Janen mielenvaihteluiden päälle on heitetty värinäfiltteri, vaikka irrotteleva näyttelijä riittäisi.

Alustus koukuttaa. Väliaikahuipennusta odotellessa:


Keskiarvo 2 jakson jälkeen:


< Osa 1 --- Osa 3 >