Star Trek: Discovery -putki, osa 18: psykoottinen, kaljuuntuva sotanorsu leningissä - rakastettuni

Klingoneja on taas uusittu. Danny Trejo -klingoni nyökyttelee, kun skotlantilainen fu manchu -klingoni ärisee kuningattareksi nousseelle kärvähtäneelle leidille, jonka tukka, meikit, lisäkilot ja cocktail-mekko symboloivat sodan päättymistä. Nimi L'Rell tuo mieleen kosmetiikkamerkin, joten on pakko sanoa: "You're Worth It!" Hänen suhteensa ihmisen sisään ommeltuun klingoniin on kuitenkin outo. Kun L'Rell lähentelee, hybridi ilmoittaa ihmispuolensa pitävän sitä hyväksikäyttönä. En ole ainoa, joka arvosti 10 jaksoa sitten sitä, että sarja kommentoi miesten kokemaa seksuaalista ahdistelua, mutta se puoli vaikutti paljastuvan hämäykseksi. Asiaan palaaminen sekunniksi saa pohtimaan, mikä olisi laajan yleisön reaktio, jos hybridi olisi nainen.

Ristiriitaisuus on kiinnostavaa - varsinkin siihen verrattuna, että tapaamme klingonit ensi kertaa lajin vaihdettua johtajaa dynamiittipötkön johdosta ja nyt uutta pomoa haetaan kiristyksen ja tappelun keinoin. Mainostamani kasvava itsevarmuus olisi kiistattomampaa, jos klingonit saisivat täyteläisen oman jakson sen sijaan, että Tähtiliitto säheltää muuta ja osapuolet vähän skypettävät.

Dialogissa esiintyvä Spock on pelottavan epälooginen enkeleiden kuuntelija ja kouluampuja, mutta hän on itse ymmärtänyt mennä hoitoon, kuten näkyjä näkevän upseeri Silly-Tillyn pitäisi tehdä. Hulluus ei välttämättä johdu samasta asiasta, mutta rimmaavat teemat vakuuttavat tarinan tunnistavan mahdollisuudet ja ratkaisun odottelu on rattoisaa.

L'Oréalin asemaa uhkaava vauva näyttää Mortal Kombat 9:n Kratokselta, jolle on tehty babality. Vauvalle tehdään fatality?! Arvasin heti pään olevan feikki, mutta dynamiitilla orjuutetut eivät ole ruudinkeksijöitä.


Keskiarvo 18 jakson jälkeen:


< Jakso 2-2 --- Jakso 2-4 >