Star Trek: Discovery -putki, osa 12: syökää kanaa

Vaihtoehtoisesta universumista etsitään toista tietä ulos, jos sienifantasiaan vajonnut ja mielensä käytävillä juoksenteleva sekundavelho ei saakaan nuppiaan selväksi. Tämä lienee sci-fimäisin juttu tähän mennessä.

Mutta ei kiesus: vaihtoehtoinen tie vaatii sokeaa uskoa juonihaarniskoihin. Michael Burnham on paikallista Wikipediaa luettuaan varma, ettei USS Discoveryn kapteenia teloiteta ja että äijän voi pelastaa myöhemmin, vaikka ukko urputtaisi universumin keisarinnalle ja hänet tuomittaisiin loppuiäksi kidutukseen. Onneksi ei ole esim. universumia, jossa vankien vieraat listataan.

Tässä pahassa maailmassa Michelle Yeohin hahmo on natsi-ihmisten keisarinna, joten luonnollisesti hänellä on tutun nimen perässä roomalaisia nimiä. Urputan matikkaprosessorillani. Mainitsin Yeohin olevan syy, miksi sarjaa katson, ja tunnemoottorilla kunnioitan hänen kohtauksiaan, kunhan ne eivät riko asiayhteyttä. On se kirpeää, kun hän syöttää Burnhamille kanamiehen, jotka ovat tässä universumissa kuin kanoja miehen muodossa. Paha Yeoh oppii totuuden Burnhamista ja ehkä tahtoo päästä pääuniversumiin? Tämä kiinnostaa. Kuulin Yeohin palaavan, mutten odottanut tätä.

Parasiitin DNA räjäyttää sivustakatsojan paskaksi, tai jotakin? Luulin sen olevan anarkiaa, että Quentin Tarantino tahtoo ohjata korkean ikärajan Star Trek -leffan, mutta Discovery silpoo ja paloittelee minkä ehtii. Kaikki on niin kovin suhteellista.

Kuolleiden rakkaiden hyvästely hippihöyryissä: ei kiitos, enää koskaan. Loppuhuipennus superyllätyksillä: meh, katsotaan ensin, mitä niillä tehdään.


Keskiarvo 12 jakson jälkeen:


< Jakso 1-11 --- Jakso 1-13 >