Special-spesiaali 1/6: Netflix-komediaa uniikeille lumihiutaleille

Netflix-sarja Special alkaa, kun nilkuttava CP-vammainen homo nörtti pitää itseään liian omituisena sinkkumarkkinoille, mutta samalla hengenvedolla kadehtii pyörätuolipotilasta, joka on selkeämpi spesiaalitapaus: sellaisia kaikki varmasti ymmärtävät. Ensimmäinen ajatukseni oli "toi on niin totta". Olisi hauska saada diplomi omituisuudesta, mutta en ansaitse haluamiani, jos muiden mielipiteet alkavat kiinnostaa.

Ei sitä täysin toisten kokemuksia ymmärrä, mutta peruspaavot vasta ufoja ovatkin, joten samaistun ihme otuksiin varsinkin, jos he saavat vaatimattomasti tuottavan suojatyöpaikan nettisivustolta ja ryhtyvät kirjoittamaan pääasiassa itsestään. Ryan ei mielellään puhu CP:stä (homous sen sijaan on standardi tässä maailmassa, jossa yksi läppä on se, etteivät valkoiset heterot ketään kiinnosta), joten kollegat tulevat ymmärtäneeksi, että hän tärähti auto-onnettomuudessa. Se on hervotonta. Sarjan luoja Ryan O'Connell näyttelee itsensä fiktiivistä versiota, joten eksentrinen kehonkieli ei unohdu.

Ryan ei ole luonnostaan ujo, vaan näennäisen rantaruotsalainen velikulta, mikä tuo realistista syvyyttä kivuliaisiin ja herkkiin hetkiin. Naama sanoo, että huumorilla elämä otetaan ja sääliä ei kaivata, mutta harvoin se koko totuus on. Kaikki ei ole persikkaista edes plus-koon emännällä, joka kurveistaan ammatikseen intoilun ohella ehtii rohkaista Ryania. Sarja ei kerro erikoisuudesta, vaan normaaliudesta. Erityisen rehellinen ja sympaattinen on seksikohtaus, jossa Ryan koettaa vielä pienellä tavalla takertua oletukseen asioiden "oikeasta tilasta", vaikkei elämää tarvitse pyytää anteeksi.


Osa 2/6 >