Star Trek: Discovery -putki, osa 2: kaikki vedetään vessasta saman tien. Loppu?

Tämä saattaa olla putken viimeinen varoitus spoilereista.

Status quo on Star Trek -sarjojen heikkous ja vahvuus: vanhoja sarjoja voi katsoa jakson sieltä ja toisen täältä, mutta yksikään ei ole herättänyt pussilakanasetti on saatava -tason intohimoja. Discovery ei selitä perusideaansa alustavastikaan vieläkään, joten mahdollisuuksien meri kiehtoo, vaikka hutilointi ja sekavuus lannistavat. Muisto siitä palailee pätkittäin, miksi unohdin seurata tätä, vaikken päättänyt olla seuraamatta.

Försti Michael Burnham (nainen) on hyvien ja huonojen puolien tiivistymä. Star Trek -utopiaan kuuluu se epämääräinen ja joustava käsite, että sankarit ovat liian sivistyneitä keskinäisiin konflikteihin. Käsite posahti, kun Burnham kolkkasi kapteenin lähinnä siksi, ettei hän jaksanut käydä täyspitkää keskustelua erikoisesta taktiikasta. Kapu nousi ylös saman tien. Nyt hän heittää Burnhamin selliin, mutta kun Burnham karkaa sieltä, kaikki ovat taas kavereita? Periaatteessa niin, mutta kapun kuoltua Burnham tuomitaan elinkautiseen. Loppu? Videoarvostelussa kommentoisin tätä vinkaisulla, joka syntyy, kun imeskelet ikeniäsi silmiä pullistellen.

Burnham on vulkanuslaisten kouluttama, mutta kaukana vulkanuslaisista, kuten takauma osoittaa. Kylmän loogiset oppi-isänsä jätettyään hän oli passiivisaggressiivinen ja seitsemän vuotta myöhemmin hän on tunteellinen sekopää, joka uskoo loogisuuteensa. Sarjasta totisesti voi tulla kuplivan kiehtova, mutta alku ei puhtaita papereita saa. Jihadistiklingonien örinät ovat rasittavan etäännyttäviä ja lukuisten tähtirekien megataistelu on virhe, kun sarja ei ole päivitetyn tyylinsä keinoin ehtinyt elävöittää sitä, miten isoja nämä kipot ovat fyysisesti ja miten merkittäviä poliittisesti. Tuplajakso voi olla kuin leffa ja leffana nämä jaksot olisivat ala-arvoisia, mutta annan armoa.


Keskiarvo 2 jakson jälkeen:


< Jakso 1-1 --- Jakso 1-3 >