One Punch Man -putki, osa 2: kuulapää vastaan vasemmistoterroristit

Sankari tapaa ensin kovakuoriaisen ja rasistisen stereotypian risteytyksen, joka evoluutioliigan hypertuhokoneena on riittävän nokkela vaistoamaan uhan ja perääntymään taktisesti. Sankari kunnioittaa ennätyksellisen pitkää vuorovaikutustilannetta paljastamalla totuuden voimistaan: syö hyvin ja käy lenkillä, vaikka väsyttäisi! Afrokuoriainen menettää malttinsa ja lataa viikon edestä voimaa, eikä jatkoa tarvitse arvailla.

Koppiksen sysipaha esimies on samaistuttava uskoessaan olevansa ainoa ihminen, jolla on järkeä, mutta jos minullakin on, miksen edes saa painoani kuriin? Kuntoiluvinkkejä ilmeisesti täysin vilpittömästi jakava sankari symboloi herkullisen ärsyttävästi heitä, joilla on sekä hyvät geenit että tahdonvoimaa.

Neljännessä jaksossa vasemmistoterroristit vastustavat työntekoa väkivalloin. Symboloiko One Punch Man siis kokoomusta? Jotkut tosissaan paiskivat töitä päästyään alkuun vanhempien rahoilla, rakenteellisella korruptiolla ja/tai hyvä veli -verkostolla. Sankari on köyhä ja konflikti on tässä se, ettei kukaan erota häntä muista möykkääjistä, mutta hän on matkalla: hän hakee töitä.

Nämäkin jaksot ovat perin hilpeää sähellystä, vaikka huipentumia saa hetken odottaa ja jotakin vaikuttaa kadonneen käännöksessä, kuten animessa yleensäkin. Terroristien kohde on selkeästi Donald Trump, vaikkei hän ollut presidentti tekohetkellä?


Keskiarvo näille jaksoille:


Keskiarvo 4 jakson jälkeen:


< Osa 1 --- Osa 3 >