Game of Thrones -putki 19/73: parasta, mitä tv:stä on tullut

Nahistelu pääkaupungista on televisiohistoriaa. Epäkohdat mittakaavassa peitetään pimeydellä, savulla, rytmillä ja tunteilla niin luontevasti, että 1. kausi varmasti olisi kyennyt samaan pienemmän kahakan yhteydessä, jos rahakirstun haltijaa olisi vähän hieraistu. Edellisessä taistelussa nukahtaneen Tyrionin kehityksessä on aukko kirjoihin nähden, muttei kauaa. Hän upottaa laivaston vihreällä pommilla, mikä on fantasialta maistuva vastine ydinohjukselle, jota vihollinen ei odottanut. Kun hän puhuu sotilaille muun päällystön paettua, hän yhdistelee ylväitä latteuksia ja maalaisjärkeä ja väläyttää ilmettä, joka myy puheen improvisoituna. Puolta pidemmät hurraavat ja Tyrionkin oikeasti taistelee ja heti sen jälkeen, kun satunnaisen äijän pää on halkaistu, Tyrionin naamaan vedetään hirveä haava - se oli siinä?! - ja Cerseikin on jo tekemässä itsemurhaa, mutta sitten pappa Lannister pelastaa...! AAH!

Mittakaavan voi ylittää helposti, mutta on epätodennäköistä, että viimeinen kausi tarjoaa sen elämyksen, ettei taistelussa ole ennakkosuosikkia. Kamala ja kyseenalainen kunkku riitelevät, mutta kummallakin on sympaattinen kakkosmies ja kamalalla on kivempi. Tyrionin näkökulma hallitsee törmäyksiä, mutta Stannis painelee eturintamaan itse ydinpommin jälkeenkin, Joffreyn valitellessa luupiikkejä saatuaan vahvan kirjeen äidiltään. Sydäntään katsojan on tutkittava - kunnes paras strategia voittaa ja sen tiimin tunteisiin on mitä tyydyttävintä samaistua. Yliarvostetun "äpärien taistelun" "oikea" lopputulos vastaavasti on turhauttava, koska idiootti-Jon häviää typeryyttään fiksulle viholliselle ja tulee Gandalfin satunnaisten ratsastajien pelastamaksi.

Ensi kertaa jakso keskittyy yhteen asiaan, piipahtaen vain hovineitojen kammarissa, jossa Cersei vetää kännit ja jakaa Sansalle "viisauksia". Jupinat sekä keventävät kerrontaa että selventävät, mitkä ovat panokset. Jokseenkin virheetön jakso toimii myös innostavana viimeisen kauden trailerina esittäessään kysymyksiä tulijumalasta. Häntä palvova Stannis jätti papin kotiin, joten armeija kärventyi; olisiko kannattanut asentaa raskaana oleva vaginatykki jokaisen laivan keulaan? Vastapuolen Hurtta on kovin lähitaistelussa, kunnes hän tulesta jo traumatisoituneena saa tarpeekseen ja ryhtyy eteenpäinkäveleväksi sooloartistiksi. Onko se jumalallinen väliintulo? Faniteorian mukaan Hurtta saattaa olla "prinssi, joka on luvattu" Stannisin ja Jonin sijasta.


Keskiarvo 19 jakson jälkeen:


Alkutekstit katsottu: 18+1 kertaa
Tippa silmässä: 21+5 kertaa

< Jakso 2-8 --- Jakso 2-10 >