Tänään tv:ssä: loistava inkkarileffa, joka hajotti tekijöidensä päät

Enää 5 tuntia elokuvaan

Vain Subilla.

Daniel Day-Lewis on - viimeinen suomalainen? Sopii. Hän takuulla katsoi kaikki linnan juhlat nauhalta ja tappeli nakkikioskin jonossa Rovaniemellä ja Turussa päästäkseen tunnelmaan. Viimeinen mohikaani ei kuitenkaan väitä, että hänen hahmonsa on se viimeinen mohikaani tai edes syntyjään intiaani, vaan kätevä valkoinen julistepoika on adoptoitu. Day-Lewis käytti kuukausia eräjormailuun valmistautuessaan rooliin ja kuvausten päätyttyä hän oli valmis lataamoon kärsiessään lievistä hallusinaatioista.

Perfektionismista kärsi myös ohjaaja Michael Mann, joka hioi leffaa viimeiseen asti ja väsäsi myöhemmin vielä kaksi ohjaajan versiota. Kun jokaisesta otoksesta piti saada kymmeniä versioita, studio lähetti kuvauksiin seisoskelijan, jonka ainoa tehtävä oli sanoa "nyt riittää". Erään pitkän päivän iltana näyttelijöiden käskyttämiseen tarkoitetusta kaiuttimesta kuului Mannin ääni: "mikä on se oranssi valo? Laittakaa päälle se oranssi valo!" Pienen tauon jälkeen joku toinen vastasi: "Se on aurinko, Michael."

Kriitikot tykkäsivät ja Oscar tuli äänistä. Pohjana on ensimmäinen "Great American Novel" eli romaani, joka on riittävän hyvä toimiakseen Yhdysvaltain vastineena kansalliseepoksille, ja Mannin versio taitaapi olla lukuisista filmatisoinneista kiitellyin.