Tänään tv:ssä: komedia, johon Deadpoolin skitsofrenia unohtui

Enää 5 tuntia elokuvaan

Vain Herolla.

Jättihittiin Deadpool oli vuosi, kun Ryan Reynolds näytteli miestä, joka ymmärtää lemmikkiensä puhetta kuin Eläintohtori. Lajityyppikin on sama eli komedia, mutta pienenä erona Reynoldsin hahmo on skitsofreenikko ja sarjamurhaaja. Heppu nauttii lohdullisista hallusinaatioista, jotka perustelevat mustan valkoiseksi. Deadpool syyllistyy toisinaan samaan ja Reynolds fanitti häntä vuosikymmenen ennen kuin leffa tehtiin, joten pääsikö osa luovasta energiasta purkautumaan ennenaikaisesti?

Deadpoolin tapa keskustella tekstilaatikoiden kanssa (ja tiedostaa, että hän puhuu tekstilaatikoille) ei käänny elokuvamuotoon itsestäänselvällä tavalla. Jos myös Deadpool keskustelisi hyvän ja pahan lemmikkinsä (ja satunnaisten muiden eläinten) kanssa, fanit epäilemättä rankaisisivat Eläintohtori-meemeillä, mutta ehkä temppu voisi toimia säästeliäästi käytettynä. On hyvä, ettei leffojen Deadpool ole täysin irti todellisuudesta ja hän puhuu jo kameralle, mutta vetikö hän Jean Greyn bikinit rupisen perseensä ylle ilmoittaessaan olevansa X-Men? Ei, joten hänen päästään puuttuu ääniä.

Illan elokuvan ohjaaja harkitsi ääninäyttelijöitä hallusinaatioille, mutta Reynolds tahtoi hoitaa äänet itse, koska ne ovat hänen hahmonsa eri puolia. Hän selvästi on asian ytimessä. Jokainen sarjakuvahahmo muuttuu kirjoittajien vaihtuessa ja Deadpool on vaisuimmillaan vain puhelias ninja, joten elokuvat ovat reilusti uskollisempia sankarin parhaille puolille kuin esimerkiksi kaikki Batman-leffat (Batmanin on tarkoitus olla taktikko ja etsivä). Täysosumasta saanee silti haaveilla.