Tänään tv:ssä: Marvel-elokuvien mahtavin smaragdi

Enää 5 tuntia elokuvaan

Vain kanavalla 6.

2003 uskomaton Hulk herätettiin viimein henkiin vihreäksi maalattua salipumppua elämyksellisemmällä tavalla. Lähes kaksisataa taiteilijaa käytti miljoonia työtunteja ennennäkemättömään animaatiohahmoon, jolla on yli tuhat toimivaa lihasta ja sata kerrosta ihoa. Fanien silmät aukenivat suuriksi, kun he lausuivat syvästi hämmentyneenä kuorona: "hyi saatana, Shrek". Ehkä moni olisi suopeampi, jos Hulk olisi vähemmän kirkas.

Sori (taas), mutta mielestäni Hulk on paras 2000-luvulla tehty supersankarielokuva. Useimmat ohjaajat syyllistyisivät sarkasmiin tai surkeuteen tai vaihtaisivat kirjoittajaa, kun leffa kertoo "Bull" Mentulan ylle pingotetusta Kermit-sammakosta, joka mätkii tappajapuudeleita ja pilvi-isäänsä, mutta Ang Lee on ylintä eliittiä. Lee keksii itse, mitä supersankarielokuva tarkoittaa, joten hän ei pyytele anteeksi varhaisteinille suunnattua ryppyotsaista humpuukia, vaan oikeaoppisesti pudottaa möykkymiehen avaruudesta ja virittelee psykologisia jännitteitä siihen ympärille. Erityisen loistava on sarjakuvista inspiroitunut leikkaustyyli, joka vahvistaa kokonaisuuden olevan uniikki.

Hulkin näyttelijät Eric Bana, Edward Norton ja Mark Ruffalo eivät näytä toisiltaan. Ruffalon asenne on lempein ja ruho löysin, joten on suhteellisen helppo ajatella, että venähtäminen Hulkiksi johtaa samaan kuin liian nopea laihduttaminen ja että kehonsa voi silti hyväksyä. Tämäniltainen Bana-Hulk ei kuulu Marvelin elokuvauniversumiin, vaikka leffa päättyy siihen, mistä Nortonin rahvaalle suunnattu Hulk alkaa. Nortonin Hulk alustaa häiritsevästi asioita, joihin ei palata, joten on jopa loogisempaa katsoa Banan Hulk, jos jokin Hulk on nähtävä ennen The Avengersia.