Tänään tv:ssä: klassikkotarinan panomiesversio

Enää 6 tuntia elokuvaan

Vain Livillä.

Pelimiehen painajainen laittaa dickin Dickensiin, eh he he. Charles Dickensin Saiturin joulu on paitsi ikivihreä satu, myös erinomainen tarina-aihio ja jopa itsetutkiskelun muoto, jos alat pohtia, mitä menneen, nykyisen ja tulevan joulun aaveet tahtoisivat näyttää sinulle ja kuka vainaja saapuisi ensin varoittamaan heistä. Mikki Hiiren jouluaatossa vainaja on Hessu Hopo, mistä sain niin sävähdyttävät traumat, että päädyin kirjoittamaan ainoan tunnetun myönteisen arvostelun myös Pelimiehen painajaisesta.

Matthew McConaughey näyttelee satoja muijia polkenutta panomiestä, joka uskoo kyyniseen elämäntapaansa niin ehdottomasti, ettei hän suostu rakkausrituaaleihin edes veljensä häissä. Tussusta saatuun kurkkusyöpään luultavimmin kuollut setä Michael Douglas varoittaa asenteesta ja aaveista. Se olisi turhan synkkää, jos myös entinen, nykyinen ja tuleva tyttöystävä olisivat kuolleet, mutta sadun logiikka venyy ja panomies alkaa ymmärtää tekojensa seuraamukset ja ajatella myös muita, eikä vain romanttista tulevaisuuttaan. Nyyh.

10 vuotta sitten kirjoitin sekavan Saiturin joulu -mukaelman leffakriitikosta, jolle aaveet osoittavat, että nuorena hän nautti samasta sonnasta kuin muutkin ja että elitistisenä kulttuuriministerinä hän vasta kamala olisikin (klik). Toivon täksi jouluksi kolme aavetta, joista ensimmäinen muistuttaa tuon jutun viihdyttäneen vähintään yhtä pikku-Timiä, toinen paheksuu tissi- ja panomiesotsikoita ja kolmas varoittaa ennenaikaisesta kosahtamisesta ketutukseen, jos en puske vuosia yrittämiäni juttuja valmiiksi asti.