Tänään tv:ssä: rasvainen kökkö, jonka mestariohjaaja hylkäsi

Enää 5 tuntia lyhytelokuvaan

Yle Teemalla.

Elokuvaohjaaja Ingmar Bergman muistetaan etovana narsistisena sovinistina, jonka naamaan 1950-luvulla ilmestynyt rasvapatti oli miellyttävämpää juttuseuraa kuin hän. Bergman oli sairaalloisen mustasukkainen, vaikka hän siemensi itse kaikki naiset ennen ehkäisyn keksimistä. Rasvapatti oli tulla tielle, mutta hän hankkiutui siitä eroon ja jatkoi vuosikymmeniä turhana mulkvistina, ennen kuin naamaan palasi musta piste.

Bergmanin elämäntarinan kertoo kätevän tiiviisti tänä vuonna valmistunut lyhytelokuva Rasvapatti, joka löytyy jo Yle Areenasta. Pätkä ehtii tutkia Bergmanin ohjausmetodeja, joten nyt ei tarvitse katsoa mitään Fannyja ja Alexandereita. Jos nälkä kuitenkin jää, suosittelen elokuvaa Seitsemäs sinetti, joka auttaa ymmärtämään, mihin Last Action Hero viittaa huipennuksessa.

Rasvapatti on rasvakudoksen hyvänlaatuinen kasvain, joka voi kadota itsestään. Ne eivät ole vaarallisia, mutta kuten lyhytelokuva osoittaa, ne voivat tulla lisääntymisen tielle turhamaisissa piireissä. Geneettiset tekijät (jalkojen avaaja ja peniksen liikuttelija) lisäävät merkittävästi riskiä saada patti, joten Bergman tulee luoneeksi lisää sitä, mitä hän häpeää, pyrkiessään kepulikonstein jatkamaan sitä, mitä hän rakastaa. Synti ja häpeä.